Kehopositiivisuudesta ja oman kehon hyväksynnästä

Nykyään joka paikasta tulee selviä ulkonäköihanteita ja olettamuksia siitä, millainen naisen tulisi olla. Joka paikassa suorastaan tulvii median kuvia, niin tv:ssä, internetissä ja katumainoksissa. Erityisesti median luomia ulkonäköolettamuksia on paljon. Naisen tulisi olla nuori ja hoikka, vyötäröltä kapea ja isorintainen. Naiset voivat helposti kokea olevansa riittämättömiä, kun eivät saavuta näitä ihanteita. Kuitenkin suurin osa näistä ylikauniilta näyttävistä kuvista on luotu kuvamuokkausohjelmien, kuten Photoshopin avulla. Oikeastaan oman kehon hyväksynnällä saavuttaa paljon. Itseä ei tarvitse muuttaa pelkästään ulkoisten olettamuksien vuoksi. Suhde omaan itseen ja omaan vartaloon on tärkeä osa hyvinvointia. Itselle voi olla pahin vihollinen tai paras ystävä. Kannattaisi kuitenkin valita olevansa paras ystävä. Eikö niin?

”Itselle voi olla pahin vihollinen tai paras ystävä.”

Itse henkilökohtaisesti voin kertoa, että minulla on ollut hyvin pitkään negatiivinen suhde kehooni. Murrosikä sai aikaan sen, että minun oli vaikeaa hyväksyä naiseksi kehittyvää vartaloani. Nyt kun selaan vanhoja päiväkirjojani, luen kauhulla seuraavia kirjoituksiani: ”Milloin alan näyttämään ihmiseltä” ”Voiko joku oikeasti olla näin ruma”. Olin omaksunut hyvin nuorella iällä negatiivisen puheen omaa itseäni ja omaa vartaloani kohtaan. Olin hyvin hoikka, mutta näin itseni lihavana.

Itse asiassa omaan kehosuhteeseeni on vaikuttanut paljon painoni heittely. Olen ollut ylipainoinen useita kertoja, joiden jälkeen olen laihduttanut samaan pisteeseen kuin mitä se oli normaalipainoisena. Kuitenkin epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen olen suuresti moittinut itseäni. Tämä on saanut koko laihduttamisyrityksen tuntumaan suurelta ja ylitsepääsemättömältä.  Jossain vaiheessa otin laihduttamisen rennosti, mikä on auttanut minua pysymään painossani. Olen myös oppinut vuosien saatossa pitämään liikunnasta, kuten joogasta ja tanssimisesta. Joogan avulla olen oppinut oman kehoni rajat ja olen oppinut kuuntelemaan kehoani. Tanssiminen on itse itsessään hauskaa. Olin nuorempana hoikempi kuin nykyään. Kuitenkin viihdyn omassa kehossani paremmin nykyään.  En keskity ulkonäköön, vaan siihen, mikä tuntuu hyvältä ja tuo mielihyvää.

En varmaan ikinä ole täysin tyytyväinen kehoni eri osiin, mutta se on silti oma terve kehoni ja on sinänsä arvokas. Jokaista erilaista kehoa tulisi voida arvostaa, vaikka ne eivät sinänsä sovi täysin yleisiin kauneusihanteisiin.  Toisilla ei ole oikeutta kommentoida toisten kehoa ja ulkonäköä ikävään sävyyn. Olet oikeasti ”hyvin kaunis ihminen sellaisena kuin olet” ja sinun tulisi oivaltaa se itse.

”Olet oikeasti hyvin kaunis ihminen sellaisena kuin olet. ”

sonja-s

Kirjoittaja on Sonja Sievers, sosiaalipsykologi, seksuaalineuvoja 12/18 ja Digitaalisen median opiskelija 12/20.