Vauvantekohomma, se on simppeli – vai onko?

”Milloinkas teille tulee jälkikasvua?” ”Jokos siellä on pullat uunissa?” Nämä ovat varmasti tuttuja kysymyksiä pariskunnille, jotka ovat suvun vanhempien edustajien mielestä ylittäneet yhteiselossaan mystisen rajapyykin lasten tekemiselle. Mikä tämä mystinen yhteiselon rajapyykki on ja kuka sen määrittää? Kummitteleeko vielä nykyhetkessä menneisyyden sanattomat normit? Todellisuus on se, että jokainen parisuhde on aivan omanlaisensa, kulkee omat polkunsa. Osa pariskunnista päättää tehdä lapsia, osa taas ei ja on myös pariskuntia, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia.

Kun pariskunta tulee suhteessaan vaiheeseen, että lapsista ja niiden haluamisesta aletaan edes keskustella, on parisuhde ylittämässä uutta porrasta ja nousemassa seuraavalle tasolle. Joskus lasten hankkimisesta ollaan jyrkästi eri mieltä, on myös mahdollista, että toinen haluaa lapsen huomattavasti myöhemmässä vaiheessa kuin toinen. Toiveet ja yksilölliset näkemykset siitä, milloin ollaan kypsiä lasten tekemiseen saattaa aiheuttaa kitkaa parisuhteessa. Joskus toiveet eivät kohtaa keskenään ja tämä saattaa olla joillakin syy eroon.

No entäs sitten se vauvantekohomma… Kun tehdään yhdessä päätös aloittaa perheenlisäyksen yrittäminen, mietitään yhdessä sopivaa ajankohtaa, kokonaisvaltaisesti sitä, miten kahden ihmisen elämä tulevan lapsen myötä kokee valtavan mullistuksen ja koko parisuhteen pakka menee aivan uusiin säveliin. Arki tulee muuttumaan aivan täysin, kun kahden hengen tiimi saa lisäystä. Oma näkemykseni on, että suhteessa tulee olla asiasta avointa keskustelua siitä, mitä mahdollinen vauva- ja lapsiarki tuo tullessaan, vauvat ovat ihania, mutta arkeen tulee uusia haasteita, ja niistä on vain pystyttävä puhumaan. Ollemmeko ME valmiita? Vauva on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja jo ensihetkistään vauvaa tarvitsee vanhempien läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Tulevat vanhemmat ovat ehkä tottuneet elämään vapaasti, mutta kun pieni käärö tulee perheeseen, hän tulee määrittämään arjen. Enää ei niin vaan lähdetä spontaanisti kahden kesken nauttimaan arjen irtiotoista.

Kun on yhdessä päätetty, että lapsi on tervetullut ja toivottu, alkaa se varsinainen yrittäminen. Ovulaatiolaskurit, tarkat kirjanpidot kuukautisista tulevat osaksi arkipäivää. Lapsen yrittäminen herättää monenlaisia tunteita, etenkin jos ei tule tärppiä heti ensiyrittämällä. On malttamattomuutta, pettymyksiä, jos raskaustesti on negatiivinen kerta toisensa perään. Useamman ohimenneen yrityksen jälkeen on todennäköistä, että mieleen nousee pelko lapsettomuudesta. Puntaroidaan hiljaa mielessä, voiko minusta tulla hyvä äiti tai hyvä isä lapselle. Kaiken oman tunnemyrskyn keskellä ei pidä vetäytyä omaan kuoreensa ja tehdä tunteistaan vain omia, tunteet koskettavat suhteen molempia osapuolia. Projekti on kuitenkin yhteinen, siksi onkin hyvä kysyä kumppaniltaan hänen tunteistaan ja tuntemuksistaan ja kertoa myös omistaan.

Nainen tarkkailee ja kuuntelee omaa kehoaan aikaisempaa tarkemmin; onko havaittavissa mitään merkkiä, joka voisi viitata siihen, että vauva on saanut alkunsa. Onko minulla huono olo, ovatko rintani arat, nipisteleekö vatsaa? Kuulostellaan kehoa, kuukautiskiertoa seurataan tarkasti, saatetaan jopa kirjata ylös kehossa havaittuja uusia tuntemuksia. Ovulaatiotestit, laskelmat, kirjanpito siitä, koska on otollinen hetki tulla raskaaksi ovat täyttä arkea. Samalla nainen käy mielessään läpi psyykkistä prosessia, jossa aletaan ehkä kasvamaan hiljalleen vanhemmaksi.  Miehelle tämä kaikki ei ole kenties yhtä konkreettista, mutta se ei tarkoita, etteikö mieskin pohdi asioita tulevasta vanhemmuudesta. Ja näin naisena täytyy tunnustaa, että mies saa taatusti osansa naisen tunteista, koska sellaisia me naiset olemme. Vauvantekohommasta saattaa tulla naiselle stressaava tilanne, ja stressitason nousu vaikuttaa myös naisen hormonitoimintaan. Kuva hormonihirmuisesta naisesta ei ole vaan luulo, se on todellisuutta.

Seksistä saattaa tulla suorittamista. Kun on otollinen aika, on vaan ryhdyttävä hommiin. Näin ei asia saisi olla. Seksielämän tulisi säilyä nautinnollisena ja leikkisänä eikä jumittua täysin pelkkään kalenterin määrittämään suoritukseen: kun on otollinen aika, niin siitä vaan siemenet sisään. Lelut, hierontaöljyt ja mikä tahansa lisämauste on sallittua ja tervetullutta, rajana on ainoastaan pariskunnan kokeilunhalu ja halu säilyttää seksissä intohimo. Seksi ilman intohimoa on suorittamista ja suorituskeskeisyys saattaa jäädä päälle ja tappaa intohimon. Kaiken keskellä on tärkeää vaalia hellyyttä ja läheisyyttä.

Parisuhde ei saa rakentua vauvantekohomman ympärille ja kietoutua kaikkiin tunteisiin ja mielen myllerryksiin. Joskus lasta yritetään saada pitkäänkin. Parisuhdetta ja seksuaalisuutta on kunnioitettava, näytetään toiselle, että tuntee halua ja intohimoa, harrastetaan spontaanisti seksiä, näytetään ja kerrotaan toiselle, että stressinkin keskellä rakkaus toiseen on säilynyt. Kun ilouutinen perheenlisäyksestä saadaan, hyvinvoiva ja onnellinen parisuhde on vahva pohja ja voimavara vanhemmaksi kasvamiselle. Yhdessä otetaan vastaan uusi elämä, sen tuomat ilot ja surut. Seksi on tehty nautittavaksi, ei suoritettavaksi.

Vauvantekohomma ei välttämättä ole aina simppeli, eikä siihen riitä ainoastaan pimppi ja pippeli.

”Lelut ja lisämausteet löydät näppärästi täältä

mari1

Kirjoittaja on Mari Laurila
Lähihoitaja, Sairaanhoitaja ja Seksuaalineuvoja.