Hyvä, parempi, paras seksi?

Millainen olen sängyssä? Olenko tarpeeksi aktiivinen? Osaanko tarpeeksi? Olenko kiihottava? Mitä, jos en osaa tyydyttää kumppania? Mistä tiedän, olenko hyvä? Onko asia näin, että ”temppumestarina” oleminen on takaus seksuaalisesta nautinnosta? Nämä ovat kysymyksiä, joita moni pohtii. Miksi? Ehkä siksi, että kukapa ei haluaisi olla haluttavaa seuraa vällyjen välissä!

Määritelmä hyvästä seksistä ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Kuten ei myöskään se, millainen on hyvä rakastaja. Hyvä seksi merkitsee toiselle eri asioita kuin toiselle. Seksi ei ole pelkästään tekniikkaa ja suoritusta, vaan kumppanin kanssa seksi on kohtaamista, kunnioitusta ja toisesta nauttimista. Tapahtui se sitten pitkäaikaisen kumppanin tai uuden tuttavuuden kanssa. Seksin harrastaminen ei ole tae siitä, että rakastuu toiseen tai on ylipäätään romanttisessa rakkaussuhteessa toisen kanssa.

Mikään seksi ei joka kerta ole fanfaarista ilotulitusta. Mutta ilman niitäkään kertoja, ei voi perustaa käsitystä, millaisesta seksistä itse nauttii ja tykkää. Seksin nautinnollisuudesta voi olla vääriä havaintoja, jos seksiä vain suorittaa. Ehkä kelpo tapa selvittää, mikä tuntuu hyvältä, on kommunikoida niin itsensä kuin seksikumppanien kanssa aiheesta. Se, että opettelee tuntemaan itsensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on puutteineen päivineen, voi olla askel kohti rennompaa hyvinvointia. Toivottavasti myös rennompaa ja itselle parasta mahdollista seksielämää. Hyvinvoiva seksuaalisuus on voimavara.

Tärkeää voi olla selventää, mitä hyvä, parempi, paras seksi käytännössä itselle tarkoittaa ja kuuluuko siihen joka kerta oma orgasmi. Onko seksi pelkkää yhdyntää vai liittyykö siihen muutakin? Jos seksiin suhtautuu teknisenä suorituksena, voi käydä niin, että suorituspaineet tuuppaavaat itse nautinnon syrjään. Seksin ei tarvitse olla akrobatiaa tai suorasukaista toimintaa. Toki saa olla, jos se tuntuu hyvältä. Yhtälailla sooloseksissä. Sooloseksiäkin tehdään täysin omilla ehdoilla ja vain sitä kokeillaan, mikä kiinnostaa ja tuntuu kutkuttavalta. Teknisyyttä tai ei, jokainen seksin harrastaja, määrittää itse, mitä pitää hyvänä seksinä. Jos omia tai kenenkään toisen rajoja ei rikota, kaikenlainen seksi on oikein.

Kehosi tekee ehkä fyysisen ”työn”, mutta usein seksuaaliseen nautintoon liittyy mielen ja tunteen sulosointuinen mukana olo. Se, että on läsnä sekä itselle että toiselle, voi olla reseptinä kaikkein nautinnollisimpaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Luvan antaminen seksuaaliseen nautintoon ja itsensä hyväksyminen näkyy usein ulospäin muiden huomioon ottamisena ja siinä, että osaa huomioida myös omat tarpeensa ja kertoa niistä. Ei mikään helppo juttu, mutta lopputuloksena voi olla eheämpi ja varmempi käsitys itsestä ja omasta nautinnosta.

Seksiin ei saa kuulua pakottaminen. Kenenkään ei koskaan tarvitse suostua mihinkään sellaiseen, johon ei oikeastaan halua ryhtyä. Eikä kenenkään tarvitse harrastaa seksiä vain osoittaakseen, kuinka kiihkeä tai villi voikaan olla. Seksuaalinen aktiivisuus ei välttämättä myöskään tarkoita automaattisesti, että haluaa seksiä usein, missä, milloin ja miten vain. Seksuaalisesti aktiiviinen voi olla myös siten, että kykenee puhumaan seksistä esimerkiksi kumppaninsa kanssa ja kokee mielenkiintoa seksiä kohtaan.

Toki omia seksitaitoja voi hioa ja opetella, ihan kuin muitakin taitoja. Jokainen seksikumppani on kuitenkin hyvä kohdata yksilönä. Yksi tapa koskettaa toista, ei välttämättä toimi toiselle. Älä siis oleta, mistä toinen tykkää. Vain kysymyllä tiedät. Ehkä tärkein seksitaito, mitä ikinä tarvitsee, on osata kuunnella. Toinen hyvä tapa, on kertoa, mista itse tykkää. Parhaiten omasta seksuaalisesta nautinnosta tulee tietoisemmaksi sooloseksin avulla. Kaikenlaista seksiä varten kannattaa käydä katsomassa, mitä välineitä Catty ́sin valikoimasta löytyy piristykseksi!

Kirjoittaja on Pia Moilanen. Sosionomi, auktorisoitu seksuaalikasvattaja ja seksuaalineuvoja.

Olipa kerran seksuaalisuus

Mistä vauvat tulevat? Miten vauvoja tehdään? Miksi isillä on pippeli ja äidillä pimppi? Nämä ovat melko yleisiä pienten lasten ihmetyksen aiheita. Lapsi on luonnostaan utelias eikä tunne häpeää samoista asioista kuin aikuiset. Lapsi kyselee ja ihmettelee, tutkiskelee avoimesti. Joskus kysymykset voivat tulla aikuisille yllättäen, jolloin tarjolla ei aina ole sopivaa vastausta. Lapsi tarkkailee vastausta odotellessaan aikuisen ilmeitä ja eleitä, tarkkasilmäiset lapset huomaavat kyllä jos aikuinen vaivaantuu kysymyksestä. Jos kysymyksen ohittaa kokonaan, jää lapsi ihmettelemään miksei saanut kysymykseensä vastausta ja onko tässä aiheessa jotain salattavaa.

Pienten lasten seksuaalisuus on pitkälti omaan kehoon ja tunteisiin tutustumista. Kehon tutkiskelun myötä tutustutaan myös mielihyvään. Lapsena opetellaan hyviä tapoja ja tärkeitä turvataitoja. Lasten seksuaalikasvatuksesta voi käyttää nimeä kehotunnekasvatus, koska seksuaalisuudesta puhuminen lasten kohdalla voi olla hämmentää monia. Kehontunnekasvatus auttaa lasta pitämään huolta omasta kehostaan ja arvostamaan sitä. Tämän avulla pyritään vahvistamaan lapsen itsetuntoa ja kehonkuvaa.

Kuka kasvattaa? On tärkeää, että kehotunnekasvatusta tarjoaa turvallinen aikuinen. Muuten edelle ehtivät media, isommat kaverit tai porno. Näiden tarjoama kasvatus ei ole kokonaisvaltaisen hyvää seksuaalikasvatusta. Vanhemmat määrittävät pitkälti miten ja mihin sävyyn seksuaalisuudesta puhutaan. Puhutaanko asioista avoimesti vai väistelläänkö asiaa parhaan mukaan? Lapset viettävät paljon aikaa myös päiväkodissa, joten myös siellä pitää olla valmiina vastaamaan lasten kysymyksiin. Kodin ja päiväkodin yhteistyö on tärkeää, molempien pitäisi osata tukea lasta seksuaalisuuden kehityksessä. Kysymykset voivat osua myös isovanhemmille tai kummeille. Vastauksia voi olla vaikea antaa, jos ei ole tiedossa, mihin sävyyn vanhemmat ovat asiasta kotona puhuneet.

Aikuisen on tärkeää vastata kysymyksiin asiallisesti ja antaa tietoa ikätasoisesti ja oikea-aikaisesti. Tässä artikkelissa on vinkkejä siitä, mitä asioita lasten kanssa voi käydä läpi seksuaalisuuteen liittyen ja miten vastata lasten kinkkisiin kysymyksiin.

Turvataidot

Alkuun lasten suojeleminen on aikuisten tehtävä, mutta lasten on myös hyvä opetella suojelemaan itseään. Turvataitoja tarvitaan jos lapsia kohdellaan väkivalloin tai ahdistellaan. Niiden avulla lapsi oppii omia rajojaan ja taitoja puolustaa itseään. Tarkoituksena ei ole pelotella lapsia, vaan kannustaa lapsia suojautumaan epämiellyttäviltä tilanteilta ja puhumaan niistä aikuisille. Turvataitokasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa ja arvostusta omaan kehoon. 

Voit lähteä lapsen kanssa liikkeelle käymällä läpi kehon eri osia ja antaa niille nimet. Ennen tätä voit miettiä itsellesi sopivat sanat esimerkiksi sukupuolielimille. Hyviä nimiä ovat perinteiset pimppi ja pippeli. Joskus olen kuullut käytettävän etupylly ja takapylly, mutta näitä en välttämättä lähtisi suosittelemaan. Sitten kun lapsella on kehon osille nimet, niistä on helpompi puhua eikä tarvi arpoa mikä olisi sopiva sana.

Voit käydä turvataitoja läpi ensin uimapukusäännön avulla. Kerro lapselle, että uimapuvun alla olevat osat ovat hänen ikiomia alueita, joihin kukaan muu ei saa koskea ilman lupaa. Nämä ovat alueita, joista lapsi määrää itse. Toinen on kosketuksen sääntö. Tämän kautta lapsi oppia miten eri tavoilla toista voi ja saa koskettaa. Kerro lapselle, että toista saa koskettaa vain, jos toinen antaa luvan ja se tuntuu mukavalta. Kosketus ei saa tuntua pahalta. Hyvästä kosketuksesta tulee hyvä olo ja se tuntuu turvalliselta. Huono kosketus voi sattua ja se voi olla pelottavaa. Jotta lapsi osaa toimia pelottavissa tai pahalta tuntuvissa tilanteissa, on hyvä käydä läpi kolmen kohdan sääntö1. Sano EI. 2. Lähde pois. 3. Kerro tutulle ja turvalliselle aikuiselle. Turvataitojen opettelussa voi käyttää apuna esimerkiksi piirtämistä, piirtäkää yhdessä erilaisia kehoja ja käykää läpi sääntöjä.

Mistä vauvat tulevat ja miten niitä tehdään?

Eihän puhuta enää haikaratarinoista, eihän? Nämä keksityt tarinat tuntuvat lapsesta myöhemmin petkutukselta, eikä niistä ole iloa kenellekään. Lapselle on hyvä kertoa lisääntymiseen liittyvistä asioista ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti. Ensimmäisiin kysymyksiin vastaukseksi voi riittää, että vauvat tulevat äidin mahasta. Tämä vastaus on alkuun aivan riittävä. Myöhemmin lapset kiinnostuvat siitä, miten vauva on päässyt äidin mahaan. Tällöin voi kertoa, että siihen tarvitaan isän siemen, joka laitetaan äitiin vauvareiän kautta. Jossain vaiheessa voi kertoa, että siemen laitetaan sinne pippelin avulla. Vauva kasvaa sitten äidin mahassa / vauvan kodissa ja tulee ulos vauvareiän kautta. Kannattaa etukäteen miettiä itselleen sopivat sanat. Huono vastaus voisi olla, että “olet liian pieni puhumaan tästä asiasta”, koska jokaiseen ikään löytyy ikätasoinen vastaus.

Lisääntymisestä kerrottaessa on hyvä puhua myös tunteista. Lapselle voi kertoa, että aikuisten erityiseen yhdessä oloon liittyy hellyyttä ja lähellä oloa. Silloin on mukavaa ja turvallista. Voit myös puhua alastomuudesta ja siitä, että tämä on aikuisten juttu. Molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja se tuntuu hyvältä. Voit miettiä onko itsellesi sopivaa puhua yhdynnästä tai lisääntymisestä. On mahtavaa, jos lapsi kysyy näistä asioista turvalliselta aikuiselta, muuten tieto voi tulla vääränlaisena esimerkiksi vanhemmilta lapsilta. Jos vastaat, että “hyi, ei noin voi kysyä”, niin tämän jälkeen lapsi ei varmaankaan enää kysy sinulta, vaan etsii tiedon muualta.

Unnutus

Lapsi on utelias, hän haluaa tutkia ja kosketella omaa kehoaan ja selvittää minkälaisia reaktioita ja tuntemuksia kosketus aiheuttaa. Itsensä koskettelu on lapsilla täysin normaalia. Lapsi koskettelee yhtä luonnollisesti pippeliään/pimppiään kuin korvaansakin. Monet lapset kokevat hyvää oloa kun koskettelevat omia sukupuolielimiään. Omien sukupuolielinten hyväilyä kutsutaan lapsilla unnutukseksi. Jos lapsi löytää kosketuksen, joka tuntuu hyvältä, hän toistaa sitä jatkossakin. Lapsi voi kosketella ja hieroa sukupuolielimiään käsillään tai esimerkiksi pehmolelua vasten. Lapsi ei koe häpeää tästä, kunhan aikuinen ei omalla toiminnallaan tee siitä häpeällistä. Lapsella on tavoitteena saada mielihyvää, lohtua, viihtymistä tai rauhoittumista. Usein unnuttaminen tapahtuu päivälevolle käydessä kotona tai päiväkodissa.

Lapsen unnutus voi joskus tuntua aikuisista  hämmentävältä. Lapsi ei näe eroa koskeeko hän nenäänsä vai pippeliään/pimppiä. Tämän takia lapsi voi kosketella sukupuolielimiään myös julkisilla paikoilla. Aikuisen tehtävänä on ohjata ja opettaa tapoja, kertoa missä ja milloin on soveliasta tehdä mitäkin. Unnuttamiseen voi suhtautua samalla tavalla kuin nenän kaivamiseen, sitä voi tehdä omassa rauhassa, mutta ei muiden nähden.

Unnuttaminen on normaalia ja on tärkeää, että aikuinen suhtautuu lapsen puuhiin asiallisesti ja rauhallisesti. Älä kiellä asiaa, vaan kerro missä unnutusta sopii tehdä. Tämä auttaa lasta hyväksymään kehonsa ja tuntemaan, että hänen kehonsa on arvokas. Jos tämän kieltää tai sanoo sen olevan väärin, se voi häiritä lapsen seksuaalista kehitystä. Mieti myös ilmeitäsi ja eleitäsi, ne kertovat lapselle paljon. Jos kiellät jyrkästi lasta koskemasta johonkin osaan kehosta, siitä tulee lapsen mielessä kielteinen asia. Anna lapsen tutkia ja olla utelias, mutta kerro missä intiimejä asioita voi tehdä. Salliva ja hyväksyvä ilmapiiri tukee seksuaalista kehitystä.

Unnustus ei ole haitallista, paitsi jos se alkaa hallitsemaan lapsen elämää liikaa. Jos lapsi on jostain syystä stressaantunut, unnutus voi olla keino rauhoittaa itseään. Jos herää epäilys, onko unnutus haitallista, kannattaa kysyä asiaa ammattilaisilta.

Miten tuen lapsen seksuaalista kehitystä?

Lapsi on lähtökohtaisesti avoin ja utelias. Lapsi ei tunne häpeää asioista, joita aikuiset voivat hävetä. Lapset tarvitsevat ohjausta seksuaalisuuden kehityksen tiellään. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri asian tiimoilta tukee lapsen seksuaalista kehitystä oikeaan suuntaan.

Vastaa kun lapsi kysyy. Valmistaudu etukäteen miten voit vastata erilaisiin kysymyksiin, jotta et hämmenny lapsen edessä. Jos et tiedä mitä vastaisit, voit sanoa: ”olipa hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, minun täytyy tätä hetki miettiä ja puhutaan asiasta vähän myöhemmin”. Kunhan sitten vaan palaat asiaan myöhemmin, kun olet miettinyt mitä vastaat. Lapsi ei vahingoitu oikeanlaisesta ja ikätasoisesta tiedosta. Lapsen kehitys voi kärsiä jos hän ei saa vastauksia kysymyksiinsä, tämän myötä seksuaalisuudesta tulee kielletty asia, jota lähdetään sitten selvittämään jotain muita reittejä.

Kehotunnekasvatus pitää aloittaa silloin kun lapsi on kiinnostunut asioista ja kysymyksiä alkaa tulemaan. Aikuiset voivat koko ajan omalla toiminnallaan vaikuttaa hyvään kehonkuvaan olemalla sinut oman kehonsa kanssa. Jos päivittelet peilin edessä jenkkakahvojasi, lapsi voi ihmetellä voiko kehoissa olla jotain vikaa. Lapsen mielestä keho on lähtökohtaisesti ihana ja kaikki kehot ovat ihania. Vanhempina voidaan tukea tätä ajatusta olemalla tyytyväisiä omiin kehoihimme. Avoin, hyväksyvä ilmapiiri ja selkeät vastaukset auttavat lasta kokonaisvaltaisen seksuaalisuuden kehittymiseen.

Lähteet: Ingman-Friberg, S. & Cacciatore, R. Keho on leikki.

profiilikuva

Kirjoittaja on Tanja Lähteenmäki
Sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja ja seksuaalineuvoja.

 

Kehitysvammaisten seksuaalisuus

Vielä tänäkin päivänä kehitysvammaisten seksuaalisuus tuntuu olevan tabu. Vaikka seksuaalisuusteemassa on menty viime vuosien aikana eteenpäin, on työtä vielä paljon edessä. Etenkin vähemmistöryhmien seksuaalisuudesta puhuttaessa arvoristiriidat nousevat edelleen vahvasti esille. Niin ikäihmisten kuin kehitysvammaisten kanssa keskusteltaessa seksuaalisuutta ei aina tueta ja aihe saatetaan kokea kiusallisena.

Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen ja itsensä ilmaisuun. Kuitenkin usein kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen liittyvistä asioista päättää lopulta joku muu kuin henkilö itse jota asia koskettaa. Hyvin henkilökohtaisista asioista saatetaan keskustella jopa ilman keskustelun kohteen läsnäoloa.

Voikin vain kuvitella millaisen lähtökohdan ihminen saa seksuaalisuutensa kehittymiseen, mikäli ympäristö suhtautuu seksuaalisuuteen negatiivisesti tai vahingollisesti. Seksuaalinen tyydyttymättömyys aiheuttaa väistämättä haasteita, usein turhautumista, joka voi ilmetä jopa aggressiivisuutena. Pahimmassa tapauksessa tyydyttymättömyys aiheuttaa itsensä vahingoittamista.

Kehitysvamman vuoksi saatetaan myös ajatella, ettei seksuaalisuus kosketa kehitysvammaista ihmistä lainkaan. Kehitysvammaisia ei pidä aliarvioida tai rajata heidän oikeuksiaan. Kehitysvammainen voi oppia ottamaan oman seksuaalisuutensa haltuun siinä missä terve ihminenkin. Kehitysvammainen vain tarvitsee siihen enemmän ohjausta ja neuvontaa.

Ihmisten seksuaalisuus muokkautuu pitkälti ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla. Kun on kyse kehitysvammaisesta ihmisestä, jonka kohdalla ymmärtäminen on erityistä, oppiminen jää usein vaillinaiseksi tai jopa olemattomaksi pelkästään ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla.

On tärkeää muistaa, että vaikka syvästi kehitysvammainen ei kykenisi ilmaisemaan itseään, voi hän silti kyetä ymmärtämään reaktioitaan. Keskivaikeasti vammaiset oppivat kun heille annetaan mahdollisuus ja aikaa elinikäiselle oppimiselle. Lievästi kehitysvammaisille aiheutuu usein hankaluuksia seksuaalisuuden saralla, sillä heillä on usein tarve hakea hyväksyntää ja omaa paikkaansa läpi koko elämän.

Erityisryhmien keskuudessa moninaisuus on yleistä, tutkitusti jopa yleisempää kuin valtaväestön keskuudessa. Etenkin autisminkirjoon kuuluvien keskuudessa voi esiintyä moninaista sukupuolen ilmaisua ilman, että se on yhteydessä varsinaisesti koetun sukupuolen kanssa. Seksuaalisuus ja tunne-suhteet voivat kohdistua esimerkiksi, esineisiin, hiuksiin tai autoihin.

Esimerkkinä autistinen mies voi pukeutua naisten vaatteisiin vain koska vaatteet tuntuvat hyvältä päällä.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta tulee puhua avoimesti ja ilman ennakkoasenteita, jotta kehitysvammaisten kannalta keskeiset arvot ja asenteet eivät estä tiedon jakamista ja neuvontaa, eikä näin ollen heidän seksuaalioikeuksiaan rajoiteta.

Kirjoittaja: Heidi 
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja.

 

Miten kertoa kullalle tahtovansa seksiä?

Useimmiten parit tietävät, että suhteessa olisi tärkeää puhua seksistä avoimesti, mutta he eivät kuitenkaan puhu siitä.  Aiheet voivat tuntua liian noloilta, tai ei vain tahdo pahoittaa toisen mieltä kertomalla, että tämä koskettelee liian kovakouraisesti. tai ei vain löydä arjessa sopivaa hetkeä kertomiseen. Asianhan toteaminen yksin omassa mielessään kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta kuin varsinainen toiminta asian suhteen. Asioita voi myös monimutkaistaa se, että eri asiat voivat tuntua eri aikoina hyviltä, ja maku saattaa ajan myötä muuttua. Kuitenkin omalle murulleen tulisi voida puhua seksistäkin.  Kukaan ei nimittäin osaa lukea toisen ajatuksia tai tietää, mitä toinen haluaa, ellei toinen asiasta kerro. Näin ollen asioita täytyy opetella pyytämään, vaatimaan ja artikuloimaan. Itse asiassa et ole ollenkaan ongelmiesi kanssa yksin. Väestöliiton (2009) tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisista jopa 70 % on tyytymätön omaan seksielämään. Parisuhteessa elävistä 54 % on tyytyväisiä seksielämäänsä, kun taas sinkuista elävistä ainoastaan 26 % on siihen tyytyväisiä. Vanhassa parisuhteessa oli vaikeampaa kertoa omista seksitoiveistaan, sillä parit jo ennakoivat toistensa aloitteita ja tekemisiä niin paljon. Osa näistä pareista koki myös vaikeana kertoa kumppanilleen siitä, mitä he tahtovat. Selviä sukupolvieroja aineistosta myös löytyi, nuorten oli helpompi puhua seksistä kumppanilleen kuin vanhempien parien.

”Asioita täytyy opetella pyytämään, vaatimaan ja artikuloimaan”

Oma suhde seksiin

Aina voi parantaa omaa seksielämäänsä, kaiken ei tarvitse olla pelkästään ok: ta tai ihan kivaa. Olet lisäksi täysin ansainnut nauttia omasta seksuaalisuudesta ja hyvästä seksistä. Yksi tärkeä edistysaskel on oman kehon ja nautinnon tutkiminen. Se auttaa tietämään, mitä tahtoo kumppaniltaan. Omaa kehoa on täysin luvallista tutkia ja kosketella, sitä ei tarvitse missään nimessä hävetä. Lisäksi merkityksekästä on myös oppia pukemaan halu sanoiksi. Se, että on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa helpottaa toisten kanssa suhteessa olemista. On myös luonnollista olla haluamatta seksiä.

”Olet ansainnut kaiken hyvän, mitä eteesi tulee”

Ihanien muistojen fantasiointi ja mielikuvittelu

Kaikista tärkeimpiä oman seksuaalisuuden tutkimisessa on muistella niitä hetkiä, kun koki olevansa rakastettu ja arvostettu. Voi kysyä itseltään, mikä sai minut syttymään siinä tilanteessa? Oma mielikuvitus on hyvin tärkeää ja näitä fantasioita voi vaikka kokeilla yhdessä kumppanin kanssa. Lisäksi seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen liittää parin aiempaa voimakkaammin yhteen. Useimmiten tietyt ihanat muistot kumppanin kanssa yhdessä tuntuvat palkitsevilta ja arkistenkin ärsykkeiden vaikutus seksuaaliselle virittymiselle on suuri. Näin hellyydestä muotoutuu helposti flirttailua, kumppanin viettelyä ja seksistä vihjailua. Seksuaalisuudesta puhumista ei kannattaisi vältellä vain yksinkertaisesti siksi, ettei tiedä oikeita sanoja kaikelle. Tai ei myöskään siksi, että kokee olevansa epävarma joissakin asioissa.  Voit jopa keksiä kumppanisi kanssa oman sanaston sukupuolielimistänne, eikä kannata käyttää nimityksiä, jotka eivät tunnu omilta ollenkaan. Joskus pimppi voi kuulostaa liian lapselliselta, vagina liian kliiniseltä ja vittu liian rivolta ja toisena päivänä taas maku muuttuu. Myös tuhmien puhuminen voi antaa lisämaustetta, mutta sitä ei kannata tehdä, jos se ei tunnu luontevalta. Omaan kumppaniin tulisi opetella tuntemaan ja rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Näin tietyt roolileikit voivat sopia myös kuvaan. Siten voi myös muistaa, mihin rakastui omassa kumppanissaan. Näistä kumppanin ihanista puolista kannattaa kertoa hänelle. Seksistä puhuminen liittää teidät vieläkin tiukemmin yhteen.

”Voitte jopa keksiä kumppanin kanssa oman sanaston sukupuolielimistänne”

Seksistä voi viestiä monella eri tavalla

Nykyisin on mahdollista lukuisat erilaiset kommunikoinnin tavat. Omista haluistaan voi kertoa jopa älypuhelimella hymiöiden, videoiden ja giffien avulla. Omista tunteistaan voi kirjoittaa myös rakkauskirjeellä tai sekstarilla toiselle, tai suunnitella toiselle laulunkin. Näin kommunikointi on usein kepeämpää kuin kasvokkain. Viestittely pitkin päivää voi tuntua ihanalta. Siltä, että toinen jakaa päivän kanssaan. Siitä tulee hyvä mieli, kuten kehumisestakin. Lisäksi nonverbaalia eli sanatontakin viestintää voi hyödyntää esimerkiksi ääntelemällä ja tehostamalla sitä puheella, kuten ”tuntuupa toi ihanalta” Lisäksi toista voi kehua suorituksesta ”Suutele minua enemmän” tai ”jatka tuota”, jos se sinusta tuntuu hyvältä.

Itse ajoitusta voi harkita…

Voi pohtia rauhassa ajoitusta, milloin haluaa puhua seksistä kumppanin kanssa. Kuitenkaan täysin täsmällistä suunnitelmaa siitä, mitä asioita käy läpi tietyllä kerralla ei tarvitse tehdä.  Asioita voi käydä läpi omalla painollaan. Se, että sinulla on rauhallinen hetki yhdessä kumppanisi kanssa voisi toimia, ajoitusta ei kannata tehdä stressaantuneessa tai muuten ärtyneessä tilanteessa. Silloin seksistä keskusteleminen voi puhjeta jopa riidaksi. Seksistä puhuminen juuri ennen rakastelua voi tuntua painostavalta, kun taas rakastelun jälkeen puhuminen voi tuntua suorastaan suorituksen arvostelulta.

”Se, että sinulla on rauhallinen hetki yhdessä kumppanisi kanssa voisi toimia”

Jos asiat kuitenkin tuntuvat junnaavan paikoillaan yrityksistä huolimatta, voi aina kääntyä seksuaalineuvojan tai terapeutin puoleen. Näin olisi mahdollista saada ulkopuolista näkökulmaa parisuhteeseenne.

sonja-s

Kirjoittaja on Sonja Sievers.
Sosiaalipsykologi, seksuaalineuvoja ja digitaalisen median opiskelija.

Aiheesta:

Lipstick Mafia yhteisö
Väestöliitto perhebarometri (2009)