Kehitysvammaisten seksuaalisuus

Vielä tänäkin päivänä kehitysvammaisten seksuaalisuus tuntuu olevan tabu. Vaikka seksuaalisuusteemassa on menty viime vuosien aikana eteenpäin, on työtä vielä paljon edessä. Etenkin vähemmistöryhmien seksuaalisuudesta puhuttaessa arvoristiriidat nousevat edelleen vahvasti esille. Niin ikäihmisten kuin kehitysvammaisten kanssa keskusteltaessa seksuaalisuutta ei aina tueta ja aihe saatetaan kokea kiusallisena.

Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen ja itsensä ilmaisuun. Kuitenkin usein kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen liittyvistä asioista päättää lopulta joku muu kuin henkilö itse jota asia koskettaa. Hyvin henkilökohtaisista asioista saatetaan keskustella jopa ilman keskustelun kohteen läsnäoloa.

Voikin vain kuvitella millaisen lähtökohdan ihminen saa seksuaalisuutensa kehittymiseen, mikäli ympäristö suhtautuu seksuaalisuuteen negatiivisesti tai vahingollisesti. Seksuaalinen tyydyttymättömyys aiheuttaa väistämättä haasteita, usein turhautumista, joka voi ilmetä jopa aggressiivisuutena. Pahimmassa tapauksessa tyydyttymättömyys aiheuttaa itsensä vahingoittamista.

Kehitysvamman vuoksi saatetaan myös ajatella, ettei seksuaalisuus kosketa kehitysvammaista ihmistä lainkaan. Kehitysvammaisia ei pidä aliarvioida tai rajata heidän oikeuksiaan. Kehitysvammainen voi oppia ottamaan oman seksuaalisuutensa haltuun siinä missä terve ihminenkin. Kehitysvammainen vain tarvitsee siihen enemmän ohjausta ja neuvontaa.

Ihmisten seksuaalisuus muokkautuu pitkälti ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla. Kun on kyse kehitysvammaisesta ihmisestä, jonka kohdalla ymmärtäminen on erityistä, oppiminen jää usein vaillinaiseksi tai jopa olemattomaksi pelkästään ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla.

On tärkeää muistaa, että vaikka syvästi kehitysvammainen ei kykenisi ilmaisemaan itseään, voi hän silti kyetä ymmärtämään reaktioitaan. Keskivaikeasti vammaiset oppivat kun heille annetaan mahdollisuus ja aikaa elinikäiselle oppimiselle. Lievästi kehitysvammaisille aiheutuu usein hankaluuksia seksuaalisuuden saralla, sillä heillä on usein tarve hakea hyväksyntää ja omaa paikkaansa läpi koko elämän.

Erityisryhmien keskuudessa moninaisuus on yleistä, tutkitusti jopa yleisempää kuin valtaväestön keskuudessa. Etenkin autisminkirjoon kuuluvien keskuudessa voi esiintyä moninaista sukupuolen ilmaisua ilman, että se on yhteydessä varsinaisesti koetun sukupuolen kanssa. Seksuaalisuus ja tunne-suhteet voivat kohdistua esimerkiksi, esineisiin, hiuksiin tai autoihin.

Esimerkkinä autistinen mies voi pukeutua naisten vaatteisiin vain koska vaatteet tuntuvat hyvältä päällä.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta tulee puhua avoimesti ja ilman ennakkoasenteita, jotta kehitysvammaisten kannalta keskeiset arvot ja asenteet eivät estä tiedon jakamista ja neuvontaa, eikä näin ollen heidän seksuaalioikeuksiaan rajoiteta.

Kirjoittaja: Heidi 
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja.