Olipa kerran seksuaalisuus

Mistä vauvat tulevat? Miten vauvoja tehdään? Miksi isillä on pippeli ja äidillä pimppi? Nämä ovat melko yleisiä pienten lasten ihmetyksen aiheita. Lapsi on luonnostaan utelias eikä tunne häpeää samoista asioista kuin aikuiset. Lapsi kyselee ja ihmettelee, tutkiskelee avoimesti. Joskus kysymykset voivat tulla aikuisille yllättäen, jolloin tarjolla ei aina ole sopivaa vastausta. Lapsi tarkkailee vastausta odotellessaan aikuisen ilmeitä ja eleitä, tarkkasilmäiset lapset huomaavat kyllä jos aikuinen vaivaantuu kysymyksestä. Jos kysymyksen ohittaa kokonaan, jää lapsi ihmettelemään miksei saanut kysymykseensä vastausta ja onko tässä aiheessa jotain salattavaa.

Pienten lasten seksuaalisuus on pitkälti omaan kehoon ja tunteisiin tutustumista. Kehon tutkiskelun myötä tutustutaan myös mielihyvään. Lapsena opetellaan hyviä tapoja ja tärkeitä turvataitoja. Lasten seksuaalikasvatuksesta voi käyttää nimeä kehotunnekasvatus, koska seksuaalisuudesta puhuminen lasten kohdalla voi olla hämmentää monia. Kehontunnekasvatus auttaa lasta pitämään huolta omasta kehostaan ja arvostamaan sitä. Tämän avulla pyritään vahvistamaan lapsen itsetuntoa ja kehonkuvaa.

Kuka kasvattaa? On tärkeää, että kehotunnekasvatusta tarjoaa turvallinen aikuinen. Muuten edelle ehtivät media, isommat kaverit tai porno. Näiden tarjoama kasvatus ei ole kokonaisvaltaisen hyvää seksuaalikasvatusta. Vanhemmat määrittävät pitkälti miten ja mihin sävyyn seksuaalisuudesta puhutaan. Puhutaanko asioista avoimesti vai väistelläänkö asiaa parhaan mukaan? Lapset viettävät paljon aikaa myös päiväkodissa, joten myös siellä pitää olla valmiina vastaamaan lasten kysymyksiin. Kodin ja päiväkodin yhteistyö on tärkeää, molempien pitäisi osata tukea lasta seksuaalisuuden kehityksessä. Kysymykset voivat osua myös isovanhemmille tai kummeille. Vastauksia voi olla vaikea antaa, jos ei ole tiedossa, mihin sävyyn vanhemmat ovat asiasta kotona puhuneet.

Aikuisen on tärkeää vastata kysymyksiin asiallisesti ja antaa tietoa ikätasoisesti ja oikea-aikaisesti. Tässä artikkelissa on vinkkejä siitä, mitä asioita lasten kanssa voi käydä läpi seksuaalisuuteen liittyen ja miten vastata lasten kinkkisiin kysymyksiin.

Turvataidot

Alkuun lasten suojeleminen on aikuisten tehtävä, mutta lasten on myös hyvä opetella suojelemaan itseään. Turvataitoja tarvitaan jos lapsia kohdellaan väkivalloin tai ahdistellaan. Niiden avulla lapsi oppii omia rajojaan ja taitoja puolustaa itseään. Tarkoituksena ei ole pelotella lapsia, vaan kannustaa lapsia suojautumaan epämiellyttäviltä tilanteilta ja puhumaan niistä aikuisille. Turvataitokasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa ja arvostusta omaan kehoon. 

Voit lähteä lapsen kanssa liikkeelle käymällä läpi kehon eri osia ja antaa niille nimet. Ennen tätä voit miettiä itsellesi sopivat sanat esimerkiksi sukupuolielimille. Hyviä nimiä ovat perinteiset pimppi ja pippeli. Joskus olen kuullut käytettävän etupylly ja takapylly, mutta näitä en välttämättä lähtisi suosittelemaan. Sitten kun lapsella on kehon osille nimet, niistä on helpompi puhua eikä tarvi arpoa mikä olisi sopiva sana.

Voit käydä turvataitoja läpi ensin uimapukusäännön avulla. Kerro lapselle, että uimapuvun alla olevat osat ovat hänen ikiomia alueita, joihin kukaan muu ei saa koskea ilman lupaa. Nämä ovat alueita, joista lapsi määrää itse. Toinen on kosketuksen sääntö. Tämän kautta lapsi oppia miten eri tavoilla toista voi ja saa koskettaa. Kerro lapselle, että toista saa koskettaa vain, jos toinen antaa luvan ja se tuntuu mukavalta. Kosketus ei saa tuntua pahalta. Hyvästä kosketuksesta tulee hyvä olo ja se tuntuu turvalliselta. Huono kosketus voi sattua ja se voi olla pelottavaa. Jotta lapsi osaa toimia pelottavissa tai pahalta tuntuvissa tilanteissa, on hyvä käydä läpi kolmen kohdan sääntö1. Sano EI. 2. Lähde pois. 3. Kerro tutulle ja turvalliselle aikuiselle. Turvataitojen opettelussa voi käyttää apuna esimerkiksi piirtämistä, piirtäkää yhdessä erilaisia kehoja ja käykää läpi sääntöjä.

Mistä vauvat tulevat ja miten niitä tehdään?

Eihän puhuta enää haikaratarinoista, eihän? Nämä keksityt tarinat tuntuvat lapsesta myöhemmin petkutukselta, eikä niistä ole iloa kenellekään. Lapselle on hyvä kertoa lisääntymiseen liittyvistä asioista ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti. Ensimmäisiin kysymyksiin vastaukseksi voi riittää, että vauvat tulevat äidin mahasta. Tämä vastaus on alkuun aivan riittävä. Myöhemmin lapset kiinnostuvat siitä, miten vauva on päässyt äidin mahaan. Tällöin voi kertoa, että siihen tarvitaan isän siemen, joka laitetaan äitiin vauvareiän kautta. Jossain vaiheessa voi kertoa, että siemen laitetaan sinne pippelin avulla. Vauva kasvaa sitten äidin mahassa / vauvan kodissa ja tulee ulos vauvareiän kautta. Kannattaa etukäteen miettiä itselleen sopivat sanat. Huono vastaus voisi olla, että “olet liian pieni puhumaan tästä asiasta”, koska jokaiseen ikään löytyy ikätasoinen vastaus.

Lisääntymisestä kerrottaessa on hyvä puhua myös tunteista. Lapselle voi kertoa, että aikuisten erityiseen yhdessä oloon liittyy hellyyttä ja lähellä oloa. Silloin on mukavaa ja turvallista. Voit myös puhua alastomuudesta ja siitä, että tämä on aikuisten juttu. Molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja se tuntuu hyvältä. Voit miettiä onko itsellesi sopivaa puhua yhdynnästä tai lisääntymisestä. On mahtavaa, jos lapsi kysyy näistä asioista turvalliselta aikuiselta, muuten tieto voi tulla vääränlaisena esimerkiksi vanhemmilta lapsilta. Jos vastaat, että “hyi, ei noin voi kysyä”, niin tämän jälkeen lapsi ei varmaankaan enää kysy sinulta, vaan etsii tiedon muualta.

Unnutus

Lapsi on utelias, hän haluaa tutkia ja kosketella omaa kehoaan ja selvittää minkälaisia reaktioita ja tuntemuksia kosketus aiheuttaa. Itsensä koskettelu on lapsilla täysin normaalia. Lapsi koskettelee yhtä luonnollisesti pippeliään/pimppiään kuin korvaansakin. Monet lapset kokevat hyvää oloa kun koskettelevat omia sukupuolielimiään. Omien sukupuolielinten hyväilyä kutsutaan lapsilla unnutukseksi. Jos lapsi löytää kosketuksen, joka tuntuu hyvältä, hän toistaa sitä jatkossakin. Lapsi voi kosketella ja hieroa sukupuolielimiään käsillään tai esimerkiksi pehmolelua vasten. Lapsi ei koe häpeää tästä, kunhan aikuinen ei omalla toiminnallaan tee siitä häpeällistä. Lapsella on tavoitteena saada mielihyvää, lohtua, viihtymistä tai rauhoittumista. Usein unnuttaminen tapahtuu päivälevolle käydessä kotona tai päiväkodissa.

Lapsen unnutus voi joskus tuntua aikuisista  hämmentävältä. Lapsi ei näe eroa koskeeko hän nenäänsä vai pippeliään/pimppiä. Tämän takia lapsi voi kosketella sukupuolielimiään myös julkisilla paikoilla. Aikuisen tehtävänä on ohjata ja opettaa tapoja, kertoa missä ja milloin on soveliasta tehdä mitäkin. Unnuttamiseen voi suhtautua samalla tavalla kuin nenän kaivamiseen, sitä voi tehdä omassa rauhassa, mutta ei muiden nähden.

Unnuttaminen on normaalia ja on tärkeää, että aikuinen suhtautuu lapsen puuhiin asiallisesti ja rauhallisesti. Älä kiellä asiaa, vaan kerro missä unnutusta sopii tehdä. Tämä auttaa lasta hyväksymään kehonsa ja tuntemaan, että hänen kehonsa on arvokas. Jos tämän kieltää tai sanoo sen olevan väärin, se voi häiritä lapsen seksuaalista kehitystä. Mieti myös ilmeitäsi ja eleitäsi, ne kertovat lapselle paljon. Jos kiellät jyrkästi lasta koskemasta johonkin osaan kehosta, siitä tulee lapsen mielessä kielteinen asia. Anna lapsen tutkia ja olla utelias, mutta kerro missä intiimejä asioita voi tehdä. Salliva ja hyväksyvä ilmapiiri tukee seksuaalista kehitystä.

Unnustus ei ole haitallista, paitsi jos se alkaa hallitsemaan lapsen elämää liikaa. Jos lapsi on jostain syystä stressaantunut, unnutus voi olla keino rauhoittaa itseään. Jos herää epäilys, onko unnutus haitallista, kannattaa kysyä asiaa ammattilaisilta.

Miten tuen lapsen seksuaalista kehitystä?

Lapsi on lähtökohtaisesti avoin ja utelias. Lapsi ei tunne häpeää asioista, joita aikuiset voivat hävetä. Lapset tarvitsevat ohjausta seksuaalisuuden kehityksen tiellään. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri asian tiimoilta tukee lapsen seksuaalista kehitystä oikeaan suuntaan.

Vastaa kun lapsi kysyy. Valmistaudu etukäteen miten voit vastata erilaisiin kysymyksiin, jotta et hämmenny lapsen edessä. Jos et tiedä mitä vastaisit, voit sanoa: ”olipa hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, minun täytyy tätä hetki miettiä ja puhutaan asiasta vähän myöhemmin”. Kunhan sitten vaan palaat asiaan myöhemmin, kun olet miettinyt mitä vastaat. Lapsi ei vahingoitu oikeanlaisesta ja ikätasoisesta tiedosta. Lapsen kehitys voi kärsiä jos hän ei saa vastauksia kysymyksiinsä, tämän myötä seksuaalisuudesta tulee kielletty asia, jota lähdetään sitten selvittämään jotain muita reittejä.

Kehotunnekasvatus pitää aloittaa silloin kun lapsi on kiinnostunut asioista ja kysymyksiä alkaa tulemaan. Aikuiset voivat koko ajan omalla toiminnallaan vaikuttaa hyvään kehonkuvaan olemalla sinut oman kehonsa kanssa. Jos päivittelet peilin edessä jenkkakahvojasi, lapsi voi ihmetellä voiko kehoissa olla jotain vikaa. Lapsen mielestä keho on lähtökohtaisesti ihana ja kaikki kehot ovat ihania. Vanhempina voidaan tukea tätä ajatusta olemalla tyytyväisiä omiin kehoihimme. Avoin, hyväksyvä ilmapiiri ja selkeät vastaukset auttavat lasta kokonaisvaltaisen seksuaalisuuden kehittymiseen.

Lähteet: Ingman-Friberg, S. & Cacciatore, R. Keho on leikki.

profiilikuva

Kirjoittaja on Tanja Lähteenmäki
Sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja ja seksuaalineuvoja.