Pettäminen on väärin, mutta se ei ole aina mustavalkoista. Taustalta löytyy paljon syitä, selityksiä ja elämäntilanteita. Kaikilla on omat mielipiteensä ja kantansa pettämiseen, riippuu kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Pettäjä ja kolmas osapuoli tekevät usein tietoisen valinnan teoistaan, petetty taas joutuu rooliinsa tahtomattaan. Kolmas osapuoli on usein se vihattu ja halveksittu osapuoli, viha voi joskus kohdistua enemmän häneen kuin pettäneeseen kumppaniin. Kolmas osapuoli joutuu yleensä syytetyksi ja teot tuomitaan jyrkästi. Jotkut taas ajattelevat, että sinkku ei tee mitään väärää jos on suhteessa varattuun, koska hän ei ole luvannut kenellekään uskollisuutta. 

Kolmas osapuoli voi olla salasuhteessa tietoisesti tai tietämättään. Joskus pettäjä salaa parisuhteensa ja tämä paljastuu kolmannelle osapuolelle vasta ajan myötä. Tai sitten kolmas osapuoli on alusta asti tietoinen siitä, että tapailee varattua. Suhteet voivat olla yhden illan juttuja, vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäviä salaisuuksia.

Kolmantena osapuolena oleminen on tunteiden vuoristorataa. Odotusta, pettymystä, ihastumista, onnea ja surua. Jotkut ovat täysin tyytyväisiä rooliinsa suhteen kolmantena osapuolena. Ilman lupauksia ja suurempia odotuksia salasuhde voi jatkua vuosia onnellisena.

Pettäminen voi johtua läheisyyden, arvostuksen tai seksin puutteesta kotona. Nämä ajavat hakemaan onnea muualta. Yleensä tähän liittyy myös puhumattomuus, tärkeistä asioista ei kotona puhuta. Salasuhde voi kuihtua ja jatkua ystävyytenä, se voi päättyä myrskyisästi riidellen tai sitten siitä seuraa ihan oikea parisuhde. Tarinoita on paljon ja ne ovat kaikki erilaisia. Tässä Niinan tarina, joka on ollut salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa neljä vuotta.

Niina 34v.

Olen lapseton sinkku. Seikkailen tinderissä ja käyn paljon treffeillä, aiemmin kävin ahkerammin. Minulla on takana pitkä parisuhde ja treffailulla täytän eron aiheuttamaa tyhjiötä. Olen tutustunut mukaviin miehiin, mutta minulta ei ole vielä viety jalkoja alta. En halua parisuhteeseen parisuhteen takia, vaan haluan löytää oikean ihmisen rinnalleni. Silloin tällöin törmäsin baarissa, tinderissä ja muuallakin sosiaalisessa mediassa yhteen ilmiöön: varattu mies hakee seksiseuraa. Periaatteeni sotii tätä vastaan, joten pyrin pysymään erossa tämmöisestä säätämisestä.

Tapasin mukavan, komean ja ihanan miehen, joka veti minua puoleensa ensi hetkestä alkaen. Hän oli kuitenkin naimisissa. Yritin pitää periaatteistani kiinni, mutta lähdin hänen mukaansa tälle matkalle, neljän vuoden matkalle. Silloin en toki tiennyt, että matkastamme tulisi näin pitkä. Kaikki alkoi baari-illasta, jonka jälkeen päädyttiin yhteiseen petiin. Ajattelin, että tulipahan hölmöiltyä ja tämä jää tähän yhteen kertaan. Oltiin eri paikkakunnilta, joten tuskin koskaan enää nähdään. Törmättiin kuitenkin toistamiseen ja taas se oli menoa. Yritin niin kovasti pysyä erossa varatuista miehistä, mutta toisin kävi. Minulla on ollut aina mielikuva toisesta naisesta: paha viettelijä, joka rikkoo parisuhteen. Nyt minä olen se toinen nainen, enkä koe olevani paha enkä viettelijä. Olen ihan tavallinen nainen, joka ihastui varattuun mieheen.  

Kaikki sujui alusta lähtien helposti, juttu luisti ja seksi oli mahtavaa. Sosiaalinen media mahdollisti yhteydenpidon helposti, viestittelimme ja sovimme sitä kautta tulevia tapaamisia. En pystynyt vastustamaan. Tässä ihmisessä oli jotain, joka veti minua puoleensa. Välillä mietin, että onhan tämä kamalan väärin. Silti jatkoin. Hänen kotiasiansa tuntuivat minulle kovin etäisiltä ja välillä jopa unohdin tilanteen. Halusin ajatella vaimoa mahdollisimman vähän ja työntää perheeseen liittyvät ajatukset pois mielestäni.

Menikö tunteisiin?

Sovimme, että lopetamme salasuhteen heti jos löydän elämääni rakkauden tai jos jommalle kummalle tulee tunteita. Tämä sopimus meni omalta kohdaltani jossain vaiheessa mönkään. Tunteet hiipivät salaa ja yllättäen. Alkuun ihastuin häneen, se nyt käy helposti. Tunteet kuitenkin vahvistuivat ajan myötä. En osaa oikein määritellä niitä, vahva ihastuminen ja suhteen helppous koukuttivat. Tunteet yllättivät minut täysin, tämän piti olla seksisuhde ilman tunteita ja yhtäkkiä tunteet olivat läsnä. Käyttäisin sanaa rakastunut, jos tämä olisi normaali parisuhde, nyt en uskalla. En uskalla myöntää sitä itselleni, enkä sanoa sitä ääneen. Yritän kieltää vahvimmat tunteeni. Tiedän, että tästä ei koskaan tule oikeaa parisuhdetta. Sen olen tiedostanut alusta asti. Tämän takia en halua ryöpsäyttää tunteitani esille.  

Olen käynyt mielessäni läpi salasuhteen lopettamista monta kertaa. Huomaan aina, että lopettaminen ei ole mikään helppo homma. Tässä suhteessa on niin paljon hyvin toimivia elementtejä, se on houkuttanut jatkamaan. Mahtavaa seksiä, mielenkiintoisia ja avoimia keskusteluja sekä toisaalta omaa vapautta. Muutaman kerran olen yrittänyt lopettaa tämän suhteen. Huonolla menestyksellä. Kerran yritin tapailla yhtä toista miestä, mutta huomasin ajatukseni harhailevan takaisin salasuhteeseeni ja palasin siihen. Salasuhteen lopettamisen ajatteleminen saa minut surulliseksi. Mieleen palaa hyviä yhteisiä muistoja ja hetkiä.

Tunnen vahvaa ristiriitaisuutta. Tiedän, että tämä on väärin. Järki sanoo ihan selkeästi minulle, että lopeta. Koen olevani piriste kuihtuneessa suhteessa, eikä tämä ajatus ole kovin mairitteleva. Toisella olkapäällä huutelee tunteet ja ne ovat vielä toistaiseksi vieneet voiton. Meillä ei ole parisuhdetta, mutta joskus tuntuu siltä. Olen käynyt treffeillä, mutta aina palaan takaisin tähän suhteeseen. Ajattelen aina mukavan miehen kohdatessani, että jos tästä tulisi jotain, joutuisin luopumaan siitä mitä meillä tällä hetkellä on.

Kadutko mitään?

Nyt on mennyt neljä vuotta. Tiedän, että jossain vaiheessa tämä loppuu, en vaan vielä tiedä koska. Olen joskus miettinyt aikaa taaksepäin. Jos nyt tietäisin mihin ensimmäinen kohtaamisemme johtaa, olisinko lähtenyt tähän mukaan. Kyllä minä olisin. Vaikka se kuulostaa kamalan väärältä. Olen kokenut hänen kanssaan niin paljon hyviä hetkiä ja päässyt ihan uusiin sfääreihin monissa asioissa. Päivääkään en vaihtaisi pois. Tunteet vaihtelevat, joskus ne ovat voimakkaampia ja joskus miedompia. Viime aikoina olen niitä tietoisesti yrittänyt työntää syrjään.

Nollast sataan, saat mut kiljumaan.
Vuoristorataa, tää tekee pahaa.
Mä haluun maahan, mut en voi lopettaa.
Me mennään ylös, alas, ylös, alas, ylös, alaaas…
/Evelina: vuoristorataa

Kirjoittaja on Tanja Lähteenmäki
Sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja ja seksuaalineuvoja