Kategoria(t): Miehen seksuaalisuus, Naisen seksuaalisuus

Kehitysvammaisten seksuaalisuuden tukeminen

Aiemmassa artikkelissani kurkistettiin hieman kehitysvammaisten seksuaalisuuteen.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa esiin nousee paljon arvoristiriitoja, joten heidän seksuaalisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kehitysvammaisen seksuaalisuuden tukemisessa olennaisinta on, ettei annettu tieto häiritse herkästi haavoittuvaa psykoseksuaalista kehitystä. Kehitysvammaisen kanssa seksuaalisuudesta keskusteltaessa tavoitteena on usein uskomusten ja väärinkäsitysten oikominen. Tyypillisimpiä aiheita kehitysvammaisten seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa ovat parisuhde, rajat ja itsetyydytys.

Kehitysvammaisen kanssa käytävässä seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa on otettava huomioon henkilön vastaanottokyky, kehitys ja kommunikointitapa. Annettavan tiedon on oltava konkreettista ja selkeää, myös ympäristön ärsykkeet tulee minimoida. Ärsykkeiden ja virikkeiden minimointi on erityisen tärkeää autisminkirjoon kuuluvien henkilöiden kanssa työskenneltäessä. Kasvatuksessa tulee käyttää tarvittaessa vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten tukiviittomia, kuvia ja selkokieltä kommunikoinnin tukemiseksi. Mikäli kehitysvammainen asuu asumisyksikössä, seksuaalisuuden tukeminen tulee sisällyttää jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi pukeutumisessa avustaminen, kauneudenhoito ja pesutilanteet ovat arkisia seksuaalisuuden tukemisen toimintoja.

Kehitysvammaiset kuuluvat vähemmistöryhmään, joiden oikeuksia tulee puolustaa kun he eivät siihen välttämättä itse kykene. Seksuaalisuuteen liittyvän syrjinnän, häirinnän ja väkivallan kokemukset liittyvät usein asemaan ja valtaan, sekä yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Kehitysvammaiset ovat haavoittuvassa asemassa omien rajallisuuksiensa vuoksi. On tärkeää, että jokainen voi oppia tunnistamaan väkivallan ja häirinnän ilmenemismuotoja, kunhan saavat oppimiseen tukea. Henkilöllä saattaa olla puutteellinen tieto oikeuksistaan tai ymmärryksestä mikä on ”normaalia” ja mikä ei.

Monet eri tutkimukset osoittavat, että noin joka kolmas kehitysvammainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kaltoinkohtelun tekijä on useimmiten henkilön lähipiiriin kuuluva.

Turvataitokasvatus on tärkeä osa seksuaalikasvatusta ja korostuu kehitysvammaisten kanssa asioidessa. On tärkeää tukea henkilön itsearvostusta ja opettaa hahmottamaan omat rajat koskemattomuuden suhteen, sekä kunnioittamaan toisten asettamia rajoja. Koska tunteiden tunnistaminen ja itsensä ilmaiseminen saattaa olla haastavaa erityisryhmiin kuuluville, ovat tunne- ja turvataidot suuressa roolissa erityisryhmien seksuaalikasvatuksessa. Kehitysvammaisuuteen liittyy usein myös huono paineensietokyky, impulsiivisuus, sekä kielteisten tunteiden voimakkuus, mikä saattaa johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Nämä tulee huomioida kehitysvammaisten turvataitokasvatuksessa.

Kehitysvammaisten kokemusmaailmaan kuuluu valitettavasti paljon kokemuksia omasta osaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Turvataitokasvatuksella pyritään vahvistamaan henkilön myönteistä minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on myös itsesuojelun herättäminen ja elämäntaitojen vahvistaminen. On syytä muistaa, että turvataitokasvatus on erittäin tärkeää ja jokaisen aikuisen vastuulla.

Kirjoittaja: Heidi
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja

Kategoria(t): Lasten ja nuorten seksuaalisuus, Seksuaalisuuden moninaisuus

Kehitysvammaisten seksuaalisuus

Vielä tänäkin päivänä kehitysvammaisten seksuaalisuus tuntuu olevan tabu. Vaikka seksuaalisuusteemassa on menty viime vuosien aikana eteenpäin, on työtä vielä paljon edessä. Etenkin vähemmistöryhmien seksuaalisuudesta puhuttaessa arvoristiriidat nousevat edelleen vahvasti esille. Niin ikäihmisten kuin kehitysvammaisten kanssa keskusteltaessa seksuaalisuutta ei aina tueta ja aihe saatetaan kokea kiusallisena.

Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen ja itsensä ilmaisuun. Kuitenkin usein kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen liittyvistä asioista päättää lopulta joku muu kuin henkilö itse jota asia koskettaa. Hyvin henkilökohtaisista asioista saatetaan keskustella jopa ilman keskustelun kohteen läsnäoloa.

Voikin vain kuvitella millaisen lähtökohdan ihminen saa seksuaalisuutensa kehittymiseen, mikäli ympäristö suhtautuu seksuaalisuuteen negatiivisesti tai vahingollisesti. Seksuaalinen tyydyttymättömyys aiheuttaa väistämättä haasteita, usein turhautumista, joka voi ilmetä jopa aggressiivisuutena. Pahimmassa tapauksessa tyydyttymättömyys aiheuttaa itsensä vahingoittamista.

Kehitysvamman vuoksi saatetaan myös ajatella, ettei seksuaalisuus kosketa kehitysvammaista ihmistä lainkaan. Kehitysvammaisia ei pidä aliarvioida tai rajata heidän oikeuksiaan. Kehitysvammainen voi oppia ottamaan oman seksuaalisuutensa haltuun siinä missä terve ihminenkin. Kehitysvammainen vain tarvitsee siihen enemmän ohjausta ja neuvontaa.

Ihmisten seksuaalisuus muokkautuu pitkälti ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla. Kun on kyse kehitysvammaisesta ihmisestä, jonka kohdalla ymmärtäminen on erityistä, oppiminen jää usein vaillinaiseksi tai jopa olemattomaksi pelkästään ihmissuhdekokemusten kautta oppimalla.

On tärkeää muistaa, että vaikka syvästi kehitysvammainen ei kykenisi ilmaisemaan itseään, voi hän silti kyetä ymmärtämään reaktioitaan. Keskivaikeasti vammaiset oppivat kun heille annetaan mahdollisuus ja aikaa elinikäiselle oppimiselle. Lievästi kehitysvammaisille aiheutuu usein hankaluuksia seksuaalisuuden saralla, sillä heillä on usein tarve hakea hyväksyntää ja omaa paikkaansa läpi koko elämän.

Erityisryhmien keskuudessa moninaisuus on yleistä, tutkitusti jopa yleisempää kuin valtaväestön keskuudessa. Etenkin autisminkirjoon kuuluvien keskuudessa voi esiintyä moninaista sukupuolen ilmaisua ilman, että se on yhteydessä varsinaisesti koetun sukupuolen kanssa. Seksuaalisuus ja tunne-suhteet voivat kohdistua esimerkiksi, esineisiin, hiuksiin tai autoihin.

Esimerkkinä autistinen mies voi pukeutua naisten vaatteisiin vain koska vaatteet tuntuvat hyvältä päällä.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta tulee puhua avoimesti ja ilman ennakkoasenteita, jotta kehitysvammaisten kannalta keskeiset arvot ja asenteet eivät estä tiedon jakamista ja neuvontaa, eikä näin ollen heidän seksuaalioikeuksiaan rajoiteta.

Kirjoittaja: Heidi 
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja.