Aiemmassa artikkelissani kurkistettiin hieman kehitysvammaisten seksuaalisuuteen.
Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa esiin nousee paljon arvoristiriitoja, joten heidän seksuaalisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.
Kehitysvammaisen seksuaalisuuden tukemisessa olennaisinta on, ettei annettu tieto häiritse herkästi haavoittuvaa psykoseksuaalista kehitystä. Kehitysvammaisen kanssa seksuaalisuudesta keskusteltaessa tavoitteena on usein uskomusten ja väärinkäsitysten oikominen. Tyypillisimpiä aiheita kehitysvammaisten seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa ovat parisuhde, rajat ja itsetyydytys.
Kehitysvammaisen kanssa käytävässä seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa on otettava huomioon henkilön vastaanottokyky, kehitys ja kommunikointitapa. Annettavan tiedon on oltava konkreettista ja selkeää, myös ympäristön ärsykkeet tulee minimoida. Ärsykkeiden ja virikkeiden minimointi on erityisen tärkeää autisminkirjoon kuuluvien henkilöiden kanssa työskenneltäessä. Kasvatuksessa tulee käyttää tarvittaessa vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten tukiviittomia, kuvia ja selkokieltä kommunikoinnin tukemiseksi. Mikäli kehitysvammainen asuu asumisyksikössä, seksuaalisuuden tukeminen tulee sisällyttää jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi pukeutumisessa avustaminen, kauneudenhoito ja pesutilanteet ovat arkisia seksuaalisuuden tukemisen toimintoja.
Kehitysvammaiset kuuluvat vähemmistöryhmään, joiden oikeuksia tulee puolustaa kun he eivät siihen välttämättä itse kykene. Seksuaalisuuteen liittyvän syrjinnän, häirinnän ja väkivallan kokemukset liittyvät usein asemaan ja valtaan, sekä yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Kehitysvammaiset ovat haavoittuvassa asemassa omien rajallisuuksiensa vuoksi. On tärkeää, että jokainen voi oppia tunnistamaan väkivallan ja häirinnän ilmenemismuotoja, kunhan saavat oppimiseen tukea. Henkilöllä saattaa olla puutteellinen tieto oikeuksistaan tai ymmärryksestä mikä on ”normaalia” ja mikä ei.
Monet eri tutkimukset osoittavat, että noin joka kolmas kehitysvammainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kaltoinkohtelun tekijä on useimmiten henkilön lähipiiriin kuuluva.
Turvataitokasvatus on tärkeä osa seksuaalikasvatusta ja korostuu kehitysvammaisten kanssa asioidessa. On tärkeää tukea henkilön itsearvostusta ja opettaa hahmottamaan omat rajat koskemattomuuden suhteen, sekä kunnioittamaan toisten asettamia rajoja. Koska tunteiden tunnistaminen ja itsensä ilmaiseminen saattaa olla haastavaa erityisryhmiin kuuluville, ovat tunne- ja turvataidot suuressa roolissa erityisryhmien seksuaalikasvatuksessa. Kehitysvammaisuuteen liittyy usein myös huono paineensietokyky, impulsiivisuus, sekä kielteisten tunteiden voimakkuus, mikä saattaa johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Nämä tulee huomioida kehitysvammaisten turvataitokasvatuksessa.
Kehitysvammaisten kokemusmaailmaan kuuluu valitettavasti paljon kokemuksia omasta osaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Turvataitokasvatuksella pyritään vahvistamaan henkilön myönteistä minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on myös itsesuojelun herättäminen ja elämäntaitojen vahvistaminen. On syytä muistaa, että turvataitokasvatus on erittäin tärkeää ja jokaisen aikuisen vastuulla.
Kirjoittaja: Heidi
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja
