Rakkaus, parisuhde, sinkku ja seksuaalisuus

Aiemmassa artikkelissani kurkistettiin hieman kehitysvammaisten seksuaalisuuteen.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa esiin nousee paljon arvoristiriitoja, joten heidän seksuaalisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kehitysvammaisen seksuaalisuuden tukemisessa olennaisinta on, ettei annettu tieto häiritse herkästi haavoittuvaa psykoseksuaalista kehitystä. Kehitysvammaisen kanssa seksuaalisuudesta keskusteltaessa tavoitteena on usein uskomusten ja väärinkäsitysten oikominen. Tyypillisimpiä aiheita kehitysvammaisten seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa ovat parisuhde, rajat ja itsetyydytys.

Kehitysvammaisen kanssa käytävässä seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa on otettava huomioon henkilön vastaanottokyky, kehitys ja kommunikointitapa. Annettavan tiedon on oltava konkreettista ja selkeää, myös ympäristön ärsykkeet tulee minimoida. Ärsykkeiden ja virikkeiden minimointi on erityisen tärkeää autisminkirjoon kuuluvien henkilöiden kanssa työskenneltäessä. Kasvatuksessa tulee käyttää tarvittaessa vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten tukiviittomia, kuvia ja selkokieltä kommunikoinnin tukemiseksi. Mikäli kehitysvammainen asuu asumisyksikössä, seksuaalisuuden tukeminen tulee sisällyttää jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi pukeutumisessa avustaminen, kauneudenhoito ja pesutilanteet ovat arkisia seksuaalisuuden tukemisen toimintoja.

Kehitysvammaiset kuuluvat vähemmistöryhmään, joiden oikeuksia tulee puolustaa kun he eivät siihen välttämättä itse kykene. Seksuaalisuuteen liittyvän syrjinnän, häirinnän ja väkivallan kokemukset liittyvät usein asemaan ja valtaan, sekä yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Kehitysvammaiset ovat haavoittuvassa asemassa omien rajallisuuksiensa vuoksi. On tärkeää, että jokainen voi oppia tunnistamaan väkivallan ja häirinnän ilmenemismuotoja, kunhan saavat oppimiseen tukea. Henkilöllä saattaa olla puutteellinen tieto oikeuksistaan tai ymmärryksestä mikä on ”normaalia” ja mikä ei.

Monet eri tutkimukset osoittavat, että noin joka kolmas kehitysvammainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kaltoinkohtelun tekijä on useimmiten henkilön lähipiiriin kuuluva.

Turvataitokasvatus on tärkeä osa seksuaalikasvatusta ja korostuu kehitysvammaisten kanssa asioidessa. On tärkeää tukea henkilön itsearvostusta ja opettaa hahmottamaan omat rajat koskemattomuuden suhteen, sekä kunnioittamaan toisten asettamia rajoja. Koska tunteiden tunnistaminen ja itsensä ilmaiseminen saattaa olla haastavaa erityisryhmiin kuuluville, ovat tunne- ja turvataidot suuressa roolissa erityisryhmien seksuaalikasvatuksessa. Kehitysvammaisuuteen liittyy usein myös huono paineensietokyky, impulsiivisuus, sekä kielteisten tunteiden voimakkuus, mikä saattaa johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Nämä tulee huomioida kehitysvammaisten turvataitokasvatuksessa.

Kehitysvammaisten kokemusmaailmaan kuuluu valitettavasti paljon kokemuksia omasta osaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Turvataitokasvatuksella pyritään vahvistamaan henkilön myönteistä minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on myös itsesuojelun herättäminen ja elämäntaitojen vahvistaminen. On syytä muistaa, että turvataitokasvatus on erittäin tärkeää ja jokaisen aikuisen vastuulla.

Kirjoittaja: Heidi
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja

Seksi on iloinen asia, siitä nauttiminen tuo elämään iloa ja positiivista energiaa. Kaikki eivät kuitenkaan halua seksiä. Seksuaalisesta haluttomuudesta kärsivältä puuttuu seksuaalinen halu ja seksuaaliset mielikuvat kokonaan tai ne ovat vähäisiä. Haluttomuus voi tehdä onnettomaksi ja heijastua tätä kautta myös muille elämän osa-alueille. Heikentynyt halu voi koskea kaikkia kumppaneita tai toimintoja, jolloin haluttomuus on kovin kokonaisvaltaista. Haluttomuus voi myös rajoittua omaan kumppaniin tai johonkin tiettyyn toimintoon. Esimerkiksi joku haluaa harrastaa itsetyydytystä, mutta ei yhdyntää.

Parisuhteiden kohdalla voidaan puhua seksuaalisten halujen eriparisuudesta. Toinen haluaa vähemmän seksiä kuin toinen ja tästä saattaa muodostua ongelma. Haluttomuus vaikuttaa parisuhteen hyvinvointiin, seksielämä hiipuu pikkuhiljaa, usein myös muu kosketus ja läheisyys vähenevät tämän myötä. Haluttomuus voi kehittyä parisuhteessa salakavalasti. Pari voi yhtäkkiä havahtua siihen, että läheisyyttä ei ole ja parisuhde voi huonosti. Tähän tilanteeseen ajaudutaan usein ruuhkavuosien aikana, työt, lapset, omat sekä lasten harrastukset vievät kaiken ajan. Parisuhteelle, läheisyydelle ja kosketukselle ei ole riittävästi aikaa. Haluttomuus voi johtaa jopa eroon, jos parisuhdetta ei hoideta. Ajoittainen haluttomuus on ihan tavallista, mutta jos halutomuus jatkuu pitkään ja muodostaa parisuhteessa ongelman jommalle kummalle, sitä kannattaa alkaa hoitamaan.

Avoin puhuminen kumppanin kanssa on tärkeää. Kaikki lähtee haluttomuuden tunnustamisesta, jonka jälkeen sitä voidaan alkaa hoitamaan. Puhuminen on vaikeaa, pitää tunnustaa omalle rakkaalleen, että seksi ei enää kiinnosta. Monella voi olla pelko parisuhteen loppumisesta jos ottaa asian puheeksi. Ilman avointa keskustelua ongelmat kuitenkin pahenevat ja ongelmavyyhti kasvaa kasvamistaan. Jos pari ei halua tehdä asialle mitään, pitää miettiä riittääkö ystävyys, kiintymys ja yhteinen elämä kämppiksinä parisuhteeksi. Ilman seksiä.

Naisilla seksuaalinen haluttomuus on lisääntynyt 2000 -luvulla, miehillä tätä muutosta ei ole havaittavissa. FINSEX -tutkimuksen mukaan melko usein seksuaalisen halun puutetta kertoi kokeneensa vuonna 2015 42 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä. Halun puute on naisilla lähes kolme kertaa yleisempää kuin miehillä. Halun puute oli lisääntynyt varsinkin avio- ja avoliitoissa olleilla naisilla. Joka toinen avioliitossa ollut nainen raportoi kokevansa melko usein seksuaalisen halun puutetta. Tässä kirjoituksessa käsitellään naisen seksuaalista haluttomuutta ja sen syitä.

Syitä haluttomuuteen

Seksuaalinen haluttomuus voi johtua monesta asiasta, eikä syyn löytäminen ole aina helppoa. Syy voi löytyä naisesta itsestään, fysiologiasta, kumppanista, parisuhteesta tai elämäntilanteesta.

Naisen huono seksuaalinen itsetunto vaikuttaa suuresti haluttomuuteen. Jos on ongelmia itsetunnon kanssa, se heijastuu seksielämään. Nainen ei koe itseään kauniiksi, seksikkääksi ja halutuksi, vaan näkee itsessään pelkkiä virheitä. Hän ei uskalla harrastaa seksiä valot päällä, miettii koko ajan miltä näyttää ja mitä kumppani hänestä ajattelee. Lopulta tämä voi käydä niin raskaaksi, että nainen alkaa välttelemään intiimejä tilanteita kokonaan. Jatkuva stressi ja väsymys karkottavat halut monella. Stressaavan työpäivän jälkeen kun hoitaa kotityöt, lapset harrastuksiin ja takaisin, sitten vielä vähän työ- tai opiskeluhommia, niin uupumus voi olla melkoinen. Silloin ei enää jaksa ajatella seksiä. Jos tämä kiire jatkuu pitkään, se vaikuttaa haluun ja parisuhteeseen.

Fysiologisesti seksuaaliseen haluun vaikuttavat aivojen välittäjäaineet, sukupuolihormonit ja mahdolliset sairaudet. Seksuaalista halua voimistava välittäjäaine on dopamiini. Estrogeeni ja testosteroni avustavat dopamiinin vapautumista aivoissa eli näiden hormonien lasku voi vaikuttaa haluihin. Hormonaalisten ehkäisymenetelmien kohdalla haluttomuuden esiintyminen on yksilöllistä, joillakin hormonivalmisteet aiheuttavat haluttomuutta ja toisilla ei mitään vaikutusta. Ehkäisymenetelmiä on monenlaisia, joskus menetelmän vaihtaminen toiseen voi auttaa. Hormonihoito vaihdevuosioireiden hoitoon tuo monelle positiivisia vaikutuksia. Vaihdevuosien aikana estrogeenipitoisuuden lasku voi aiheuttaa limakalvojen kuivumista ja emättimen kostuminen heikkenee. Kuiva emätin aiheuttaa yhdyntäkipuja ja vähentää haluja.

Monet pitkäaikaiset sairaudet ja krooninen kipu vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen. Esimerkiksi masennus, sydän- ja verisuonisairaudet sekä syöpäsairaudet vaikuttavat seksuaalisuuteen. Myös osa sairauksiin käytettävistä lääkkeistä heikentävät seksuaalista halua, kuten mielialalääkkeet, ehkäisypillerit, kipulääkkeet, nesteenpoistolääkkeet ja antihistamiinit. Haluttomuuden taustalla voi olla myös traumaattisia kokemuksia, jotka voivat estää seksuaalisen toiminnan kokonaan.

Seksuaalisen haluttomuuden taustalla voi olla huono parisuhde. Seksuaaliset mielikuvat ja ajatukset ovat olemassa, mutta ne kohdistuvat muihin kuin omaan kumppaniin. Oma kumppani ei kiihota, eikä häneen halua enää edes koskea. Jos seksi on ollut huonoa, eikä se tyydytä naisen tarpeita, niin tämä ei houkuta haluamaan. Tässä voi taustalla olla parisuhteen toimivuuteen liittyviä ongelmia, jotka ovat kehittyneet ajan myötä. Syitä voivat olla arvostuksen ja positiivisen palautteen puute, yhteisen ajan ja romantiikan puute ja miehen uskottomuus. Jos nainen ei halua seksiä ja mies painostaa siihen, se voi pahentaa haluttomuutta. Seksin harrastamisesta tulee paineita ja nainen alkaa välttelemään kaikenlaista kosketusta ajatellen, että se saattaa johtaa seksiin.

Haluttomuuden hoito

Jos seksuaalisen halun vähäisyys on ongelma itselle tai parisuhteelle, niin avoin keskustelu kumppanin kanssa on tärkeää, Haluttomuuden tunnustaminen itselle ja kumppanille on jo iso askel eteenpäin. Jos asiasta ei keskustella, ongelmat kasaantuvat, kunnes on liian myöhäistä ja ollaan jo allekirjoittamassa eropapereita. Seksistä puhuminen ei ole helppoa, varsinkin jos siinä on ongelmia. Toisen syyttely ei johda ratkaisuihin, vaan avoin keskustelu ja toisen aito kuunteleminen vievät asiaa eteenpäin. Syyttelyn ja painostamisen kautta haluton vetäytyy yhä enemmän kuoreensa ja alkaa jopa välttelemään kumppaniaan. Parasta ensihoitoa on parisuhteen kommunikaation ja vuorovaikutuksen parantaminen.

Seksuaalisen halun säilymisen kannalta on tärkeää, ettei harrasta seksiä vastoin omaa tahtoaan. Kyky ja rohkeus sanoa “ei” on olennainen osa seksuaalisen halun säilymisessä. Myös seksiä haluavan kumppanin kyky kunnioittaa seksiä haluamattoman kieltäytymistä on tärkeää. Nämä tekijät ovat tärkeitä myös siinä kohtaa, kun yritetään löytää halua uudelleen. Haluttomuutta voi itse hoitaa esimerkiksi yhteisen ajan lisäämisellä; lemmenlomat, kiireettömyys, seksivälineet, eroottisen materiaalin katselu, esileikit ja seksin leikillisyys voivat tuoda suhteeseen uutta kipinää. Joskus ratkaisu voi lopulta olla eroaminen kumppanista, jos mikään muu ei auta.

Haluttomuuden hoito riippuu aina siitä, mikä syy taustalla on. Syyt voivat olla monimutkaisia ja alkuun niitä ei pystytä edes nimeämään. Jos omat avut eivät riitä, apua kannattaa hakea seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta. Siellä tehdään yhdessä töitä syiden selvittämiseksi ja etsitään ratkaisuja ongelmiin. Terapiassa voidaan pureutua itsetunnon ja parisuhteen ongelmiin.

Lähteet:
Kontula, O. & Sandberg, T. 2012. Halut jäissä? Naisten seksuaalisen halun puute.
FINSEX-tutkimus 2015.
Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00493