Kategoria(t): Ikääntyminen ja seksuaalisuus, Lasten ja nuorten seksuaalisuus, Miehen seksuaalisuus, Naisen seksuaalisuus, Parisuhde

Seksipositiivisuus

Seksipositiivisuus on voimissaan! Se on tullut vapauttamaan ihmisen häpeän ja nolouden jalkapuusta. Se hyväksyy seksuaalisuuden osaksi ihmisen elinkaarta alusta loppuun asti yksilölliset piirteet huomioiden. Seksuaalisuus ja seksi saavat tilaa kehittyä ja muuttua itselle ominaisella tavalla koko ihmiselämän ajan myönteisen tuulen tuiverruksessa.

Mitä seksipositiivisuus tarkoittaa?

Seksipositiivisuus on sitä, että seksuaalisuus ja sen toteuttaminen saa elää ja olla sillä ainutlaatuisella tavalla kuin se itselle sopii. Seksipositiivinen antaa myönteisen kaiun omalle seksuaalisuudelle ja itselle mieleiselle seksille. On ok toteuttaa sallitun rajoissa olevaa seksiä ja seksuaalisuutta sillä tavoin ja siinä määrin kuin haluaa. Seksipositiivisuus on sitä, että annetaan jokaisen seksielämälle lupa olla kaikkine mieltymyksineen ja tapoineen sellainen kuin on, vaikka ne asiat kiertäisivät omat seksuaaliset mieltymykset kaukaa. Se on kunnioitusta omaa ja muiden seksuaalisuutta kohtaan.

Seksipositiivisuus ei tarkoita, että kaikkien kuuluu lähtökohtaisesti nauttia kaikenlaisesta seksuaalisesta toiminnasta tai edes kokeilla mitään, mikä ei tunnu itsestä luontevalta. Seksipositiivisuus ei siis ole tietynlaista seksiä tai tietynlaista ronskia avoimuutta. Seksipositiivisuus antaa luvan puhua seksistä, mutta kunnioittaa myös niitä, joille se ei ole niin luontevaa. Vaikka ei puhuisi avoimesti seksistä, se ei tarkoita, etteikö olisi seksipositiivinen. Seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva tai seksistä avoimesti puhuva ihminen ei kuitenkaan ole vapaata riistaa kourimiselle ja muulle häikälemättömälle ehdottelulle. Niin kuin ei kukaan muukaan.

Se antaa luvan kokeilla niitä asioita, joita on saatettu liittää vain joillekin sukupuolille ja seksuaaliselle suuntautumiselle sallituksi. Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi haluta seksiä useita kertoja päivässä tai kokea kaikki seksitavat itselle sopiviksi. Saa olla haluamattakin. Seksipositiivinen voi olla vaikka minkäänlainen seksi ei kiinnostaisikaan.

Seksipositiivisuus siis rikkoo ennakko-oletuksia, joita harhaanjohtavasti on kuviteltu kuuluvan tietyille sukupuolille: seksiä ei ole pakko harrastaa niin, että panotaidot ovat kuuluisia niin tutussa kuin vieraassa pitäjässä. On tärkeää, että ihminen saa itse määritellä, millainen seksi on itselle hyvää. Seksipositiivinen ajattelu heittää romukoppaan tunkkaiset ja aikansa eläneet odotukset miehen tai naisen sukupuolielämään kuuluvista edesottamuksista: miehen ei ole pakko haluta ja nainen saa haluta senkin edestä!

Se antaa siis luvan olla harrastamatta seksiä. Ja se antaa yhtä lailla luvan harrastaa seksiä juuri niin paljon, kenen tahansa, yksin tai kumppanin kanssa sulassa sovussa ja lain suomissa rajoissa niin kuin hyvältä tuntuu.

Seksimyönteinen ilmapiiri ei pidä seksuaalisuutta kenenkään ihmisen kohdalla vääränä tai toistaan parempana. Ei ole kieroon katsomisen paikka, jos etsii ja hakee kompromisseja, miten toteuttaa itselleen sopivaa seksuaalisuutta, ketään loukkaamatta. Se voi liittyä esimerkiksi pornon katsomiseen tai seksityöntekijän palveluiden käyttämiseen, jos kokee ne myönteisiksi asioiksi.

Seksitaidoista ehkä tärkeimmät ovat vastavuoroinen ja avoin kommunikointi. Tärkeää on myös hahmottaa ne omat rajat niin henkisesti kuin fyysisesti, jotka pitävät turvassa. Nämä pätevät kaiken kattavassa seksuaalisessa toiminnassa, niin sooloseksissä kuin yhteisessä seksissä. On myös hyvä muistaa, että seksi paljon muutakin kuin genitaalien kohtaamista.

catty's party mainos_edited-1

Seksipositiivinen seksuaalikasvatus

Myönteinen seksuaalikasvatus jakaa tietoa muun muassa kehon toiminnoista, tunnetaidoista, toisten kunnioittamisesta, seksitaidoista ja nautinnosta. Kun tietoa jaetaan ikätasoisesti positiivisuuden kautta ilman pelottelua ja uhkakuvien maalaamista, tieto saavuttaa yleisönsä luultavasti paremmalla menestyksellä ja ennaltaehkäisee riskikäyttäytymistä.

On hyvä korostaa, että jokaisen nautinto ja keho on ainulaatuinen. Voidaan oppia seksuaalisuuden ja seksin olevan luonnollinen osa elämää. Seksi on nautintoa varten ja seksuaalisuus on voimavara. Ne eivät ole häpeää tuottavia ja vaarallisia asioita. Turvaseksistä huolehtiminen ja omien rajojen hahmottaminen on tärkeää, ja ne voi olla helpompaa omaksua, kun seksuaalikasvatus tehdään positiivisessa hengessä. Ei pelottelulla ja uhkakuvia maalaamalla.

Seksipositiivisuus suhtautuu kehon seksuaalisiin reaktioihin myönteisesti ja ymmärtäen jotkut niistä ei-tahdonalaisiksi. Esimerkiksi erektio ei aina onnistu tai ei välttämättä ole aina kiihottumisen merkki. Se voi olla merkki hermostuneisuudesta tai pelosta yhtä lailla. Tai se, että yhdyntä ei onnistu, ei tarkoita, etteikö seksiä voisi harrastaa muulla tavoin. Kaikkien keho ja mieli ottavat vastaan eri asioita eri tavoin. Samaa kaikkien kehossa kuitenkin ovat useimmat sen reaktiot kaikkine eritteineen. Myönteisen seksuaalikasvatuksen kautta on helppo nostaa esiin nekin asiat, jotka saattavat olla arkoja.

Hyvinvoiva seksuaalisuus on jokaisen oikeus

Seksuaalisuuden soisi olevan voimavara jokaiselle ikään, sukupuoleen, terveyteen, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Seksipositiivisuus vartioi seksuaalioikeuksien kuulumista kaikille tasa-arvoisesti. On myönteisen ajattelutavan mukaista, että seksin harrastaminen on niin vammaisten ja sairaiden oikeus kuin se on terveidenkin. Seksiä saa harrastaa jokainen niin halutessaan turvallisessa ja sallivassa ilmapiirissä.

Seksipositiivisella maaperällä seksuaalioikeuksien toteutuminen pitäisi olla itsestään selvyys. Jokainen saa kokea seksuaalisuuden voimavarana ja energiana itselleen sopivalla tavalla. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Myönteinen puhe seksistä ja seksuaalisuudesta lisää luontevaa ja häpeää poistavaa keskustelua. Avoin keskustelu on paikallaan rikkomaan myyttejä ja oletuksia eri sukupuolten seksuaalisuudesta tai ylipäätään kokemuksia sukupuolesta.

Seksipositiivisuus kannattelee ylpeyttä omasta itsestä sellaisena kuin on ja ymmärtää seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kokemisen moninaisina ilmiöinä. Seksuaalisuudesta puhuttaessa keskitytään usein seksin harrastamiseen, mutta seksin harrastaminen on vain yksi seksuaalisuuden osa-alue. Seksuaalisuus on energia, hyvinvoinnin lähde, voimavara ja iso osa minuutta. Seksipositiivisuus antaa luvan olla ainulaatuinen ihminen kaikkine puolineen.

Kirjoittaja on Pia Moilanen
Sosionomi, seksuaalineuvoja, auktorisoitu seksuaalikasvattaja

Kategoria(t): Miehen seksuaalisuus, Naisen seksuaalisuus

Kehitysvammaisten seksuaalisuuden tukeminen

Aiemmassa artikkelissani kurkistettiin hieman kehitysvammaisten seksuaalisuuteen.

Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta puhuttaessa esiin nousee paljon arvoristiriitoja, joten heidän seksuaalisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kehitysvammaisen seksuaalisuuden tukemisessa olennaisinta on, ettei annettu tieto häiritse herkästi haavoittuvaa psykoseksuaalista kehitystä. Kehitysvammaisen kanssa seksuaalisuudesta keskusteltaessa tavoitteena on usein uskomusten ja väärinkäsitysten oikominen. Tyypillisimpiä aiheita kehitysvammaisten seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa ovat parisuhde, rajat ja itsetyydytys.

Kehitysvammaisen kanssa käytävässä seksuaalikasvatuksessa- ja neuvonnassa on otettava huomioon henkilön vastaanottokyky, kehitys ja kommunikointitapa. Annettavan tiedon on oltava konkreettista ja selkeää, myös ympäristön ärsykkeet tulee minimoida. Ärsykkeiden ja virikkeiden minimointi on erityisen tärkeää autisminkirjoon kuuluvien henkilöiden kanssa työskenneltäessä. Kasvatuksessa tulee käyttää tarvittaessa vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten tukiviittomia, kuvia ja selkokieltä kommunikoinnin tukemiseksi. Mikäli kehitysvammainen asuu asumisyksikössä, seksuaalisuuden tukeminen tulee sisällyttää jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi pukeutumisessa avustaminen, kauneudenhoito ja pesutilanteet ovat arkisia seksuaalisuuden tukemisen toimintoja.

Kehitysvammaiset kuuluvat vähemmistöryhmään, joiden oikeuksia tulee puolustaa kun he eivät siihen välttämättä itse kykene. Seksuaalisuuteen liittyvän syrjinnän, häirinnän ja väkivallan kokemukset liittyvät usein asemaan ja valtaan, sekä yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Kehitysvammaiset ovat haavoittuvassa asemassa omien rajallisuuksiensa vuoksi. On tärkeää, että jokainen voi oppia tunnistamaan väkivallan ja häirinnän ilmenemismuotoja, kunhan saavat oppimiseen tukea. Henkilöllä saattaa olla puutteellinen tieto oikeuksistaan tai ymmärryksestä mikä on ”normaalia” ja mikä ei.

Monet eri tutkimukset osoittavat, että noin joka kolmas kehitysvammainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kaltoinkohtelun tekijä on useimmiten henkilön lähipiiriin kuuluva.

Turvataitokasvatus on tärkeä osa seksuaalikasvatusta ja korostuu kehitysvammaisten kanssa asioidessa. On tärkeää tukea henkilön itsearvostusta ja opettaa hahmottamaan omat rajat koskemattomuuden suhteen, sekä kunnioittamaan toisten asettamia rajoja. Koska tunteiden tunnistaminen ja itsensä ilmaiseminen saattaa olla haastavaa erityisryhmiin kuuluville, ovat tunne- ja turvataidot suuressa roolissa erityisryhmien seksuaalikasvatuksessa. Kehitysvammaisuuteen liittyy usein myös huono paineensietokyky, impulsiivisuus, sekä kielteisten tunteiden voimakkuus, mikä saattaa johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Nämä tulee huomioida kehitysvammaisten turvataitokasvatuksessa.

Kehitysvammaisten kokemusmaailmaan kuuluu valitettavasti paljon kokemuksia omasta osaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Turvataitokasvatuksella pyritään vahvistamaan henkilön myönteistä minäkuvaa ja itsetuntoa. Tavoitteena on myös itsesuojelun herättäminen ja elämäntaitojen vahvistaminen. On syytä muistaa, että turvataitokasvatus on erittäin tärkeää ja jokaisen aikuisen vastuulla.

Kirjoittaja: Heidi
Lähihoitaja, sosionomi ja seksuaalineuvoja

Kategoria(t): Lasten ja nuorten seksuaalisuus

Olipa kerran seksuaalisuus

Mistä vauvat tulevat? Miten vauvoja tehdään? Miksi isillä on pippeli ja äidillä pimppi? Nämä ovat melko yleisiä pienten lasten ihmetyksen aiheita. Lapsi on luonnostaan utelias eikä tunne häpeää samoista asioista kuin aikuiset. Lapsi kyselee ja ihmettelee, tutkiskelee avoimesti. Joskus kysymykset voivat tulla aikuisille yllättäen, jolloin tarjolla ei aina ole sopivaa vastausta. Lapsi tarkkailee vastausta odotellessaan aikuisen ilmeitä ja eleitä, tarkkasilmäiset lapset huomaavat kyllä jos aikuinen vaivaantuu kysymyksestä. Jos kysymyksen ohittaa kokonaan, jää lapsi ihmettelemään miksei saanut kysymykseensä vastausta ja onko tässä aiheessa jotain salattavaa.

Pienten lasten seksuaalisuus on pitkälti omaan kehoon ja tunteisiin tutustumista. Kehon tutkiskelun myötä tutustutaan myös mielihyvään. Lapsena opetellaan hyviä tapoja ja tärkeitä turvataitoja. Lasten seksuaalikasvatuksesta voi käyttää nimeä kehotunnekasvatus, koska seksuaalisuudesta puhuminen lasten kohdalla voi hämmentää monia. Kehontunnekasvatus auttaa lasta pitämään huolta omasta kehostaan ja arvostamaan sitä. Tämän avulla pyritään vahvistamaan lapsen itsetuntoa ja kehonkuvaa.

Kuka kasvattaa? On tärkeää, että kehotunnekasvatusta tarjoaa turvallinen aikuinen. Muuten edelle ehtivät media, isommat kaverit tai porno. Näiden tarjoama kasvatus ei ole kokonaisvaltaisen hyvää seksuaalikasvatusta. Vanhemmat määrittävät pitkälti miten ja mihin sävyyn seksuaalisuudesta puhutaan. Puhutaanko asioista avoimesti vai väistelläänkö asiaa parhaan mukaan? Lapset viettävät paljon aikaa myös päiväkodissa, joten myös siellä pitää olla valmiina vastaamaan lasten kysymyksiin. Kodin ja päiväkodin yhteistyö on tärkeää, molempien pitäisi osata tukea lasta seksuaalisuuden kehityksessä. Kysymykset voivat osua myös isovanhemmille tai kummeille. Vastauksia voi olla vaikea antaa, jos ei ole tiedossa, mihin sävyyn vanhemmat ovat asiasta kotona puhuneet.

Aikuisen on tärkeää vastata kysymyksiin asiallisesti ja antaa tietoa ikätasoisesti ja oikea-aikaisesti. Tässä artikkelissa on vinkkejä siitä, mitä asioita lasten kanssa voi käydä läpi seksuaalisuuteen liittyen ja miten vastata lasten kinkkisiin kysymyksiin.

Turvataidot

Alkuun lasten suojeleminen on aikuisten tehtävä, mutta lasten on myös hyvä opetella suojelemaan itseään. Turvataitoja tarvitaan jos lapsia kohdellaan väkivalloin tai ahdistellaan. Niiden avulla lapsi oppii omia rajojaan ja taitoja puolustaa itseään. Tarkoituksena ei ole pelotella lapsia, vaan kannustaa lapsia suojautumaan epämiellyttäviltä tilanteilta ja puhumaan niistä aikuisille. Turvataitokasvatus vahvistaa lapsen itsetuntoa ja arvostusta omaan kehoon. 

Voit lähteä lapsen kanssa liikkeelle käymällä läpi kehon eri osia ja antaa niille nimet. Ennen tätä voit miettiä itsellesi sopivat sanat esimerkiksi sukupuolielimille. Hyviä nimiä ovat perinteiset pimppi ja pippeli. Joskus olen kuullut käytettävän etupylly ja takapylly, mutta näitä en välttämättä lähtisi suosittelemaan. Sitten kun lapsella on kehon osille nimet, niistä on helpompi puhua eikä tarvi arpoa mikä olisi sopiva sana.

Voit käydä turvataitoja läpi ensin uimapukusäännön avulla. Kerro lapselle, että uimapuvun alla olevat osat ovat hänen ikiomia alueita, joihin kukaan muu ei saa koskea ilman lupaa. Nämä ovat alueita, joista lapsi määrää itse. Toinen on kosketuksen sääntö. Tämän kautta lapsi oppia miten eri tavoilla toista voi ja saa koskettaa. Kerro lapselle, että toista saa koskettaa vain, jos toinen antaa luvan ja se tuntuu mukavalta. Kosketus ei saa tuntua pahalta. Hyvästä kosketuksesta tulee hyvä olo ja se tuntuu turvalliselta. Huono kosketus voi sattua ja se voi olla pelottavaa. Jotta lapsi osaa toimia pelottavissa tai pahalta tuntuvissa tilanteissa, on hyvä käydä läpi kolmen kohdan sääntö1. Sano EI. 2. Lähde pois. 3. Kerro tutulle ja turvalliselle aikuiselle. Turvataitojen opettelussa voi käyttää apuna esimerkiksi piirtämistä, piirtäkää yhdessä erilaisia kehoja ja käykää läpi sääntöjä.

Mistä vauvat tulevat ja miten niitä tehdään?

Eihän puhuta enää haikaratarinoista, eihän? Nämä keksityt tarinat tuntuvat lapsesta myöhemmin petkutukselta, eikä niistä ole iloa kenellekään. Lapselle on hyvä kertoa lisääntymiseen liittyvistä asioista ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti. Ensimmäisiin kysymyksiin vastaukseksi voi riittää, että vauvat tulevat äidin mahasta. Tämä vastaus on alkuun aivan riittävä. Myöhemmin lapset kiinnostuvat siitä, miten vauva on päässyt äidin mahaan. Tällöin voi kertoa, että siihen tarvitaan isän siemen, joka laitetaan äitiin vauvareiän kautta. Jossain vaiheessa voi kertoa, että siemen laitetaan sinne pippelin avulla. Vauva kasvaa sitten äidin mahassa / vauvan kodissa ja tulee ulos vauvareiän kautta. Kannattaa etukäteen miettiä itselleen sopivat sanat. Huono vastaus voisi olla, että “olet liian pieni puhumaan tästä asiasta”, koska jokaiseen ikään löytyy ikätasoinen vastaus.

Lisääntymisestä kerrottaessa on hyvä puhua myös tunteista. Lapselle voi kertoa, että aikuisten erityiseen yhdessä oloon liittyy hellyyttä ja lähellä oloa. Silloin on mukavaa ja turvallista. Voit myös puhua alastomuudesta ja siitä, että tämä on aikuisten juttu. Molemmat ovat vapaaehtoisesti mukana ja se tuntuu hyvältä. Voit miettiä onko itsellesi sopivaa puhua yhdynnästä tai lisääntymisestä. On mahtavaa, jos lapsi kysyy näistä asioista turvalliselta aikuiselta, muuten tieto voi tulla vääränlaisena esimerkiksi vanhemmilta lapsilta. Jos vastaat, että “hyi, ei noin voi kysyä”, niin tämän jälkeen lapsi ei varmaankaan enää kysy sinulta, vaan etsii tiedon muualta.

Unnutus

Lapsi on utelias, hän haluaa tutkia ja kosketella omaa kehoaan ja selvittää minkälaisia reaktioita ja tuntemuksia kosketus aiheuttaa. Itsensä koskettelu on lapsilla täysin normaalia. Lapsi koskettelee yhtä luonnollisesti pippeliään/pimppiään kuin korvaansakin. Monet lapset kokevat hyvää oloa kun koskettelevat omia sukupuolielimiään. Omien sukupuolielinten hyväilyä kutsutaan lapsilla unnutukseksi. Jos lapsi löytää kosketuksen, joka tuntuu hyvältä, hän toistaa sitä jatkossakin. Lapsi voi kosketella ja hieroa sukupuolielimiään käsillään tai esimerkiksi pehmolelua vasten. Lapsi ei koe häpeää tästä, kunhan aikuinen ei omalla toiminnallaan tee siitä häpeällistä. Lapsella on tavoitteena saada mielihyvää, lohtua, viihtymistä tai rauhoittumista. Usein unnuttaminen tapahtuu päivälevolle käydessä kotona tai päiväkodissa.

Lapsen unnutus voi joskus tuntua aikuisista  hämmentävältä. Lapsi ei näe eroa koskeeko hän nenäänsä vai pippeliään/pimppiä. Tämän takia lapsi voi kosketella sukupuolielimiään myös julkisilla paikoilla. Aikuisen tehtävänä on ohjata ja opettaa tapoja, kertoa missä ja milloin on soveliasta tehdä mitäkin. Unnuttamiseen voi suhtautua samalla tavalla kuin nenän kaivamiseen, sitä voi tehdä omassa rauhassa, mutta ei muiden nähden.

Unnuttaminen on normaalia ja on tärkeää, että aikuinen suhtautuu lapsen puuhiin asiallisesti ja rauhallisesti. Älä kiellä asiaa, vaan kerro missä unnutusta sopii tehdä. Tämä auttaa lasta hyväksymään kehonsa ja tuntemaan, että hänen kehonsa on arvokas. Jos tämän kieltää tai sanoo sen olevan väärin, se voi häiritä lapsen seksuaalista kehitystä. Mieti myös ilmeitäsi ja eleitäsi, ne kertovat lapselle paljon. Jos kiellät jyrkästi lasta koskemasta johonkin osaan kehosta, siitä tulee lapsen mielessä kielteinen asia. Anna lapsen tutkia ja olla utelias, mutta kerro missä intiimejä asioita voi tehdä. Salliva ja hyväksyvä ilmapiiri tukee seksuaalista kehitystä.

Unnustus ei ole haitallista, paitsi jos se alkaa hallitsemaan lapsen elämää liikaa. Jos lapsi on jostain syystä stressaantunut, unnutus voi olla keino rauhoittaa itseään. Jos herää epäilys, onko unnutus haitallista, kannattaa kysyä asiaa ammattilaisilta.

Miten tuen lapsen seksuaalista kehitystä?

Lapsi on lähtökohtaisesti avoin ja utelias. Lapsi ei tunne häpeää asioista, joita aikuiset voivat hävetä. Lapset tarvitsevat ohjausta seksuaalisuuden kehityksen tiellään. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri asian tiimoilta tukee lapsen seksuaalista kehitystä oikeaan suuntaan.

Vastaa kun lapsi kysyy. Valmistaudu etukäteen miten voit vastata erilaisiin kysymyksiin, jotta et hämmenny lapsen edessä. Jos et tiedä mitä vastaisit, voit sanoa: “olipa hyvä ja mielenkiintoinen kysymys, minun täytyy tätä hetki miettiä ja puhutaan asiasta vähän myöhemmin”. Kunhan sitten vaan palaat asiaan myöhemmin, kun olet miettinyt mitä vastaat. Lapsi ei vahingoitu oikeanlaisesta ja ikätasoisesta tiedosta. Lapsen kehitys voi kärsiä jos hän ei saa vastauksia kysymyksiinsä, tämän myötä seksuaalisuudesta tulee kielletty asia, jota lähdetään sitten selvittämään jotain muita reittejä.

Kehotunnekasvatus pitää aloittaa silloin kun lapsi on kiinnostunut asioista ja kysymyksiä alkaa tulemaan. Aikuiset voivat koko ajan omalla toiminnallaan vaikuttaa hyvään kehonkuvaan olemalla sinut oman kehonsa kanssa. Jos päivittelet peilin edessä jenkkakahvojasi, lapsi voi ihmetellä voiko kehoissa olla jotain vikaa. Lapsen mielestä keho on lähtökohtaisesti ihana ja kaikki kehot ovat ihania. Vanhempina voidaan tukea tätä ajatusta olemalla tyytyväisiä omiin kehoihimme. Avoin, hyväksyvä ilmapiiri ja selkeät vastaukset auttavat lasta kokonaisvaltaisen seksuaalisuuden kehittymiseen.

Lähteet: Ingman-Friberg, S. & Cacciatore, R. Keho on leikki.

profiilikuva

Kirjoittaja on Tanja Lähteenmäki
Sairaanhoitaja, hoitotyön opettaja ja seksuaalineuvoja.